Lihalehti 8 / 2017, Marjatta Sihvonen

Koko suku kehittää: Wurstilla luotetaan osaamiseen ja maltilliseen kasvuun

Kaiken voi tehdä aina paremmin. Siitä Wursti Oy:n toimitusjohtaja Jari Saarela on varma. Kuten siitäkin, että Suomen lihanjalostuksen on parannettava laatua, jos mielii pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Osoite on Puurtajankatu 3, Järvenpää. Tänne isä Oiva Saarela ja pojat Jari ja Jyrki päätyivät keväällä 1986 etsiessään sopivaa tonttia uudelle yritykselleen. Saarelat muuttivat Järvenpäähän Oulusta, jossa suku oli työskennellyt lihan jalostamisen ja kaupan parissa jo pitkään. Myös veljesten vaimot ja äiti tulivat mukaan uuteen yritykseen, isovanhemmat työskentelivät Atrialla, silloisella Itikalla.
– Kai tämä lihanvalmistus on meillä jotenkin takaraivossa. Tai pakkomielle! Jari Saarela naurahtaa.

Nöyrä asenne ja yhteistyö kantavat perheyrityksessä

Wursti Oy aloitti toimintansa vuonna 1987. Toimitilaa oli rakennettu 1000 neliötä, ja jo ensimmäisenä päivänä tehtaalla oli töissä viisitoista ihmistä. Nyt, runsaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua, tehtaalla rakennetaan yhä. Vasaran pauke kaikuu neuvottelutilan seinän takaa.
– Kun tämä viimeinen remontti valmistuu, meillä on 6000 neliötä tilaa. Koko ajan on parannettu tuotantotiloja, Jari Saarela kertoo.
– Tasaisesta investoinnista on ollut hyötyä. Toimintaa, tiloja ja koneita on päivitetty jatkuvasti. Kaikkea ei ole tarvinnut kertaheitolla uudistaa, huomauttaa myyntipäällikkö Niko Saarela.

Wursti on aito perheyritys. Myynnin, markkinoinnin ja laadun kehittäminen on suvun nuoren polven hallussa. Mikään klaanin tehdas Wursti ei kuitenkaan ole.
– Meillä on paljon ammattitaitoisia, pitkäaikaisia työntekijöitä, joita ilman tämä firma ei pyörisi, painottaa laatupäällikkö Nina Laine.
– Näin se on. Muutama Saarela ei ratkaise. Ja kaikesta pitää puhua, Jari Saarela vastaa.
– Kaikki ovat sitoutuneita työhön. Perheen kesken voidaan puhua suoraan, ja päätöksiä pystytään tekemään nopeastikin. Ongelmatilanteita yritetään aina pohtia yhdessä, sanoo tuotepäällikkö Sallamari Saarela.
– Kaikista asioista voidaan keskustella ja nykyisiä toimintatapojakin kyseenalaistaa. Jari ja Jyrki Saarela ovat antaneet hyvin vastuuta ja olleet avoimia muutoksille, jos niitä on ehdotettu. Toisaalta asiat menevät helpommin tunteisiin, kun työkavereina ovat läheiset ihmiset, Laine jatkaa.

Perusajatus pysyy, maltillinen kasvu kannattaa

Wursti perustettiin tuottamaan ykkösluokan leikkeleitä ja makkaroita. Se oli ensimmäisiä tehtaita, johon ei liitetty omaa lihanleikkaamoa vaan raaka-aine ostettiin.
– Oiva Saarelalla oli hyvä käsitys siitä, missä alalla mennään. Jo silloin Helsingin alueella syötiin enemmän paremman luokan leikkeleitä kuin muualla Suomessa. Oiva päätti perustaa yrityksen, joka tekee vain niitä, mahdollisimman vähillä lisäaineilla, ilman jauhoja, hyvistä raaka-aineista. Lihaa sai ostettua edullisesti ja valinnanvaraa oli. Nyt tilanne on toinen, Jari Saarela kertaa.

Vaikka maailma on muuttunut, yrityksen perusajatus on pysynyt samana. Jopa joitakin tuotteita on pysynyt valmistuksessa alkuajoista saakka, kuten siskonmakkarat ja bratwurstit.
– Mutta niitä on kehitetty. Välillä on tehty kokeiluja, lisätty tuotteisiin jopa perunajauhoa, mutta niistä rönsyistä on aina palattu takaisin itse asiaan. Jonkinlaista pientä kasvuakin siinä on sitten saatu, noin viisi prosenttia joka vuosi, Jari Saarela toteaa vaatimattomasti.
– Wurstilla on tavoiteltu maltillista kasvua, mikä on ollut järkevää, Niko Saarela sanoo.
– Kasvu ei ole ollut räjähdysmäistä, jolloin toiminta pysynyt hallittuna. Emme ole rönsyilleet joka tuoteryhmään vaan pyrkineet keskittymään ja hankkimaan parasta osaamista. Toisaalta välillä on uskallettu ottaa tarvittavia riskejä ja investoida isoihin hankintoihin, Laine kuvaa.

Tänään noin 80 % Wurstin tuotannosta on kokolihaleikkeleitä. Tavaramerkkinä ovat anatomisesti leikatut porsaan sisäpaisti ja kalkkunatuotteet, joita ei puristeta muotoon.
– Monet muut tekevät pyöreitä leikkeleitä. Anatomisten lihapalojen tuotanto on monimutkaista, mutta kun sitä on parikymmentä vuotta harjoiteltu, nyt se ehkä osataan, Jari Saarela toteaa.

Kauppaan pääsee aidosti uusi

Paljon on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Ja toisaalta ei.
– Kaupan rakenteisiin ja muutoksiin on pitänyt sopeutua. On tullut ulkomaisia kilpailijoita ja hävinnyt kokonaisia ketjuja. Kauppa on keskittyneempää kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Sama tapahtuu suurkeittiöpuolella, missä keskitytään jatkuvasti, Jari Saarela sanoo.

Saarela pohdiskelee, että toisaalta on kysymys vain näkökulman muutoksessa. Wurstin alkutaipaleella oli asiakkaita etsittävä joka suunnalta. Silloinkin myynti saattoi notkahtaa, jos iso ketju jättikin yrityksen tuotteen pois.
– Samahan se on tänäänkin. Kaikille pitää saada myyntiä, että pysyy hengissä. Ketjuilla on neljän kuukauden jaksoja, ja myynti voi loppua jakson päättyessä. Meillä yritetään keksiä tuotteita, jotka sopivat tähän tapaan toimia. Se neljä kuukautta voidaan käyttää tuotekehittelyyn, joten tavallaan nyt ollaan pitkäjänteisempiä.

Ketjujen hyllytilasta ja uutuustuotteiden markkinoinnin kynnyksistä Wurstilla ei valiteta.
– Kauppaa arvostellaan siitä, että uutuuksia ei oteta. Kyllä ne ottavat, jos on tarjota oikeasti erilaista. Jos palvikinkussa ei ole muuta erilaista kuin nimi, ymmärrän sen kaupankin kannan. Kysymys on vain siitä, kumpi on edullisempi. Me olemme usein löytäneet ostajan aidosti uudelle tuotteelle. Samantyyppisissä tuotteissa kisa on koventunut, se on kyllä totta, Jari Saarela pohtii.

Laatu on tarkkuustyötä

– Tuotekehitys on tärkeää, mutta Wurstilla ollaan liiankin kekseliäitä. Ihan kaikki kehittävät uutta, Saarela sanoo.

Hän tarkentaa, että moni yritys joka ei ole riittävästi panostanut tuotekehitykseen, on päätynyt umpikujaan. Jotta kilpailussa pysytään mukana, tärkeimmät kehityskohteet on osattava tunnistaa.
– Nyt työn alla ovat nettisivujen uudistaminen, sosiaalisen median käyttöönotto ja pakkausten päivittäminen. Tuotekehitys, uudet ideat sekä mahdollisuus reagoida nopeasti markkinoiden muutoksiin ja asiakkaiden toiveisiin ovat Wurstin vahvuuksia, listaavat Sallamari ja Niko Saarela.

Ainoa kilpailutekijä eivät kuitenkaan ole uutuudet, niiden määrä tai poikkeuksellisuus vaan jokin muu.
– Joka päivä siitä täälläkin puhutaan. Että laatua on pakko saada paremmaksi. Etenkin pakkauksissa, Jari Saarela sanoo.

Hän kuvailee yksityiskohtaisesti, miten niin viipaleiden kuin tarrojen on oltava pakkauksissa suorassa. Se kuulostaa pikkujutulta, mutta ei ole sitä.
– Suomessa tämän asian kanssa on vieläkin tekemistä, vaikka on koulutettu väkeä ja otettu käyttöön parempia laitteita. Tosin parannusta on tullut.

Jari Saarela antaa vertailukohdaksi saksalaiset lihajalosteet, joissa hänen mukaansa harvoin näkee minkäänlaista virhettä.
– Tarkkuutta kaikissa asioissa lisää. Kyllä meillä on tietoa ja me osaamme käyttää Suomessa lisäaineita. Mutta tarkkuus kaikessa työssä, siitä se laatu loppujen lopuksi tulee.

Laatujärjestelmään hyvissä ajoin

Tarkkuutta on kehitetty Wurstilla laatujärjestelmän (FSSC22000) avulla.
– Laatujärjestelmän periaatteenakin on jatkuva parantaminen, ja sitä toteutetaan myös käytännössä. Erilaisten asioiden järjestelmällinen seuranta antaa työkaluja laadun ja kustannustehokkuuden kehittämiseen, Laine kertoo.

Viidentoista viime vuoden aikana tehtaalla on parannettu niin kylmätiloja, hygieniaa kuin ja osastointia eri tiloihin. Työn tulos näkyy siinä, että asiakaspalautteet tuotteiden pilaantumisesta ennen viimeistä myyntipäivää ovat loppuneet.
– Se on sitä toimitusvarmuutta. Kaupalle on tärkeää saada hävikki minimiin, ja siihen täällä pyritään, Jari Saarela sanoo.

Näkyvät tulokset ovat sitouttaneet myös henkilökunnan laatutyöhön.
– Laatujärjestelmä on sertifioitu kolme vuotta sitten. Sen myötä on tullut paljon muutoksia ja se on vaatinut asennemuutosta. Työntekijät ovat omaksuneet paljon uusia käytäntöjä ja sisäistäneet ne hyvin, Laine kehuu.

Samaa mieltä on Jari Saarela.
– Laatujärjestelmään on ensin sijoitettava paljon, mutta kyllä se raha tulee takaisin. Onneksi aloitimme ajoissa. Se ei ole mikään tuosta vaan käyttöönotettava asia. Toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä puurtamista ja henkistä sitoutumista. Olen positiivisesti yllättynyt, koska kyllähän ihminen luonnostaan vastustaa muutosta. Alussa meilläkin kuului nurinaa, että miksi ja miksi. Kun vuosi on tehty uudella tavalla ja tulokset alkavat näkyä, ajattelu onkin muuttunut. Meillä kaikilla, minulla itsellänikin.

Mikä riittää tulevaisuudessa?

Tulevaisuudessa Saarelat luottavat edelleen laatuun. Toimitusjohtaja tiivistää, että Wursti on erikoistunut lyhyihin sarjoihin, joita tehdään tehokkaasti.

Raaka-aineen hankinta on yksi asioista, joka on kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut täysin. Enää alle puolet Wurstin raaka-aineesta on kotimaista.
– Totta kai käytämme suomalaista, jos sitä saa. Tuomme kinkkua Saksasta, ja laatu hyvää. Raaka-aineen laatua tarkkaillaan meillä paljon. Saksalaisessa jälki on huolellisempaa, kuten jalosteissakin. Kyse on juuri siitä mistä olen puhunut. Kinkkua ei pidä leikata huolimattomasti. Siinä mielessä on hyvä, että kansainvälistytään. Se pakottaa kansainväliseen laatuun. Pakko saada parempaa ja parempaa, Jari Saarela toteaa.

Nuoret Saarelat luottavat siihen, että lihajalosteet kiinnostavat kuluttajia jatkossakin. Huomio kiinnittyy kulutuksen pirstaloitumiseen: vaikka halpatuotteilla on menekkiä, kuluttaja kaipaa myös laatua.
­– Ihmiset etsivät ratkaisuja, jotka helpottavat arkea ja kokeilevat mielellään uutta. Nykyisin puhutaan hybridikuluttajista. Toisessa tuoteryhmässä hybridikuluttaja saattaa ostaa edullisimman tuotteen, mutta toisaalta on valmis maksamaan toisesta tuotteesta paljon, koska haluaa laatua. Myös pienten pakkausten kysyntä näyttäisi olevan nousussa, koska pieniä kotitalouksia on paljon, Sallamari Saarela toteaa.

Kun toimitusjohtajalta kysytään, tekisikö hän neljänkymmenen vuoden kokemuksella kaiken samoin, vastaus on melko myönteinen.
– Varmaankin. Vaikea vastata, sillä elämässä ihminen joutuu johonkin ja tekee parhaansa. Eiköhän tulevaisuudessakin yhdelle tällaiselle yritykselle ole mahdollisuuksia. Miksi ei olisi. Aina on.