”Voiko lihateollisuus olla vihreä?” kysyy Liha ja ruoka -lehden toimituspäällikkö

Vastuullisuus on tämän ajan muotisana, ja jokaisella yrityksellä, alasta riippumatta, olisi hyvä nyt olla oma vastuullisuusstrategiansa. Tietenkin. Strategia pitää olla näyttävästi näkyvillä yrityksen verkkosivuilla tai kirjattuna vähintäänkin toimintasuunnitelmaan.

Liha-alan ammattilehden toimittajan näkövinkkelistä lihanjalostusteollisuus on jo pullollaan vastuullisia tekoja – sellaisia ratkaisuja, joista ympäristö ja yhteiskunta yhteistuumin kiittävät. Nämä ratkaisut eivät vain ole päässeet esille valtamediassa. Kenties ne jopa yllättävät?

Mustavalkoisessa maailmassa unohtuu usein ajatus, että lihateollisuudessakin työskentelee ihmisiä, joille luonto ja luonnon monimuotoisuus ovat tärkeitä arvoja. Ihmisiä, jotka haluavat jättää lapsilleen elinvoimaisen maapallon. Liha-alallakin ihmisetkin viihtyvät luonnossa – kuka koiran kanssa patikoimassa tai kuka sienestämässä. Pysähdyimme tätä toimituksessa oikein miettimään ja totesimme, ettemme taida tuntea yhtään sellaista alan ihmistä, joka ei haluaisi omalta osaltaan kantaa korttaan yhteiseen ympäristötekokekoon.

Tosi on, että lihasta ei varmaankaan tule koskaan yhtä vihreää kuin pinaatista. Lihan ravintoarvo on kuitenkin pinaattia tai salaattia huomattavasti suurempi. Lihasta saa nimittäin lähes kaiken, mitä ihminen tarvitsee – suomalaiset aikuiset saavat lihasta noin kuudenneksen energiasta ja kolmanneksen proteiinista. Liha tuo ruokavalioon myös rautaa, sinkkiä, seleeniä, fosforia, magnesiumia ja B-ryhmän vitamiineja.

Ne 95 prosenttia suomalaisista, jotka edelleen syövät lihaa, ilahtuvat varmasti kuullessaan, että suomalainen lihanjalostusteollisuus on hereillä. Se työ, mitä ruokateollisuudessa jo koko ajan tehdään, mahdollistaa lihan syömisen ihan hyvällä omallatunnolla. Toivottavasti tulevaisuudessa vieläkin paremmalla, kun valmistava teollisuus tarjoaa ratkaisuja tavallisen ihmisen henkilökohtaiseen päästökauppaan. Maailman ei tarvitse olla valmis heti – riittää kun ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Autot ja liikennekin saastuttavat ja kyllä – polkupyörällä pääsee. Hybridit ja sähköautot yleistyvät, ja yleisesti on todettu, että liikennettä koskevien ilmastotavoitteiden mukaisesti Suomen tulee puolittaa liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2030 mennessä. Keinovalikoima tavoitteen saavuttamiseksi on laaja, ja yksi merkittävä keino on EU:n autonvalmistajille asetetut asteittain tiukentuvat päästöjen raja-arvot. Nämä velvoitteet heijastuvat myös Suomessa uutena myytävien autojen päästöihin ja käyttövoimaan.

Me ammattilehden toimituksessa koemme olevamme etuoikeutettuja päästessämme tekemään töitä uusien liha- ja elintarvikealan vihreiden innovaatioiden ja ratkaisujen ytimessä. Me kuulemme ensimmäisten joukossa tuoreimmat kuulumiset liha- ja elintarviketeollisuuden kentältä: kuka on asentanut tehtaansa katolle uudet aurinkopaneelit, ja kuka on ehkä kehittänyt uudenlaisen pakkauksen, joka auttaa vähentämään muovin määrää. Kuka on vaihtanut tuotantonsa kylmäaineen ekologisempaan, ja kuka on ottanut käyttöönsä uunin, joka säästää energiaa lämmittämällä tuloilmaa poistoilman energialla.

Kirjoitamme artikkeleita, jotka otsikoimme mm. Kone- ja materiaalitrendit ovat yksiselitteisesti vihreitä (Liha ja ruoka 2/2022). Pakkausjätti Wipakilla on tästä oikein osuva ja alan kuumimman trendin kiteyttävä slogankin: Green is the new black.

Kirjoitamme koneista ja laitteista, jotka lähes poikkeuksetta säästävät vettä ja energiaa. Pakkauspuolella materiaalien vähyys, ohuus ja kierrätettävyys ovat asioita, jotka ovat jokaisen toimijan huulilla. Euroopan komission vihreän kehityksen ohjelma haluaa tehdä Euroopasta ensimmäisen ilmastoneutraalin maanosan, ja tämä asettaa myös lihateollisuudelle korkeat vaatimukset ja haastaa pohtimaan energia- ja resurssitehokkuutta. Ja kyllä – liha- ja elintarviketeollisuus pyrkii jatkuvasti muokkaamaan tuotantoaan resursseja säästävämmiksi. Moni liha-alan yritys on myös mukana Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksessa.

Vihreät arvot ovat tärkeitä jokaisessa liha- ja elintarviketeollisuuden projektissa. Kone- ja laitepuolen edustajat kertovat asiakkaiden olevan kiinnostunut investoinnin kohteina olevien laitteiden kulutuksista, ja sekä sähkön että veden kulutus vaikuttavat olennaisesti investointipäätöksiin. Energiatehokkuus on tiedostamista.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että koneet ovat siirtyneet paineilmasta ja hydrauliikasta energiatehokkuuden kannalta edullisiin sähkötoimisiin servomalleihin. Uudet radiotaajuustekniikat mahdollistavat tehokkaat sulatukset, ja uusien tekniikoiden johdosta sulatuksissa puhutaan tuntien sijaan minuuteista. Lämmitysprosessit ovat tasaisia ja kontrolloituja ja hävikki pienenee merkittävästi. Kehittynyt pesuteknologia ja älykkäät laitteet mahdollistavat pesuaineen määrän sekä pesulinjojen veden puhtauden jatkuvan seurannan – uudet laitteet säästävät vettä ja hukkaveden määrä pienenee. Myös suodattimet ovat kehittyneet ja lämpötilojen kanssa pelataan tarkasti. Pesut tehdään mahdollisimman matalissa lämpötiloissa ilman, että hygieeninen laatu kärsii.

Uusien älyratkaisujen avulla pienetkin puutteet nähdään helposti. Selkeä ja helposti seurattava moderni data herättää miettimään, mistä mahdolliset pienet erot resepteissä johtuvat tai miten erot vaikuttavat pakkausmateriaalin kulutukseen tai hävikin määrään.

Kohti parempaa kiertotaloutta mennään koko ajan. Lihaa ja elintarvikkeita pakataan yhä ohuempiin muovikalvoihin ja pakkausten kierrätysmateriaalin määrä nousee koko ajan. Muovilla on huono maine, mutta lihateollisuudessa ymmärretään, että muovi suojaa herkkää elintarviketta ja mahdollistaa tuotteen paremman säilyvyyden sekä sitä myöden pienemmän hävikin. Sitä paitsi – ihminen roskaa – ei muovi.

Lentokoneessa neuvotaan asettamaan happinaamarit ensin itselle ja sitten vasta autettavalle. Näin ollen – jotta vihreisiin arvoihin voidaan investoida, on vastuullisesti toimivan yrityksen säilyttävä elinvoimaisena ja menestyvänä. Jokaisella yrityksellä pitää olla mahdollisuus valita oma tapansa toimia vastuullisesti.

Vastuullisuutta on myös muunlaista kuin vihreää. On päivänselvää, että suomalaiset liha- ja elintarvikealan yritykset haluavat säilyttää suomalaisten työpaikat Suomessa. Vastuullisuutta on myös valmistaa laadullisesti turvallisia ja ravitsemuksellisesti rikkaita tuotteita ja investoida tuoteturvallisuussertifikaatteihin. Vastuullisuutta on myös pitkät tavarantoimittajasuhteet, paikallisten yritysten tukeminen ja esimerkiksi paikallisten urheiluseurojen sekä nuorten urheilijanalkujen sponsorointi. Voi pojat, jos tietäisitte, miten upeita ja innovatiivisia yrityksiä meillä Suomessa on!

Ninnu Perälä