Tavoitteena elinkaariarvioinnin yhtenäistäminen

Lihalehti 7 / 2021, Lähde Luonnonvarakeskus  Toimittanut Mari Hannuksela  Kuva Shutterstock

EU:n tavoitteena on tuotteiden elinkaariarvioinnin yhtenäistäminen. Apuna ovat tuoteryhmäkohtaiset ohjeistukset. Suomessa on jo määritetty sian- ja broilerinlihan hiili- ja vesijalanjälki.

Tuotteiden ympäristövaikutukset kiinnostavat yhä enemmän sidosryhmiä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Keskustelua käydään laajasti erityisesti lihantuotannon ja lihatuotteiden ympäristövaikutuksista. Ongelmaksi on tullut erilaisten laskentajärjestelmien sekavuus ja vertailukelpoisuuden puute, minkä vuoksi EU:n tavoitteena on tuotteiden elinkaariarvioinnin yhtenäistäminen.

Nyt Euroopassa on otettu tärkeä askel kohti yhtenäisiä tuoteryhmäkohtaisia elinkaariarvioinnin laskentaohjeistuksia. EU:n komissio on yhdessä eri toimialaliittojen kanssa työstänyt yksityiskohtaisia tuoteryhmäkohtaisia ohjeistuksia (Product Environmental Footprint, PEF) muun muassa punaiselle lihalle ja rehutuotannolle.

Tutkija Sanna Hietala Luonnonvarakeskus Lukesta kertoo, että Euroopan komission julkaisemien laskentaohjeistuksien taustalla on ollut huoli erilaisista tuotteiden ympäristökestävyysväitteistä, joiden laskentatavoista ei voi päästä varmuuteen.

− Tavoite on saada yhtenevät menetelmät käyttöön ja sen myötä lisätä sekä arvioinnin läpinäkyvyyttä, luotettavuutta että vertailukelpoisuutta, Hietala selostaa.

Luke määritti sian- ja broilerinlihan luvut

Suomessa on saatu uutta tietoa suomalaisen sian- ja broilerinlihan ympäristövaikutuksista. Komission PEF-ohjeistuksia hyödynnettiin, kun Luonnonvarakeskus (Luke) tutki kotimaisen sian- ja broilerinlihan hiili- ja vesijalanjälkeä. Tuloksena oli uutta ja kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa tuotteiden ympäristökilpailukyvystä.

SBYM (Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky) -tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisen broilerinlihan ilmastovaikutus oli 2,4 kg CO2 ekv per teuras-kg ja tyypillisen sianlihan 3,5 kg CO2 ekv per teuras-kg.

Suomalaisen sian- ja broilerinlihan ilmasto- ja vesiniukkuusvaikutuksista ei tähän saakka ole ollut ajantasaista, harmonisoituihin arviointimenetelmiin perustuvaa tutkimustietoa. Vaikka kotimaisen tuotannon ilmastovaikutuksia on arvioitu aiemmin, sekä tuotanto- että arviointimenetelmät ovat ottaneet harppauksia eteenpäin.

Uutta tietoa vesiniukkuusvaikutuksista

Tutkimus tuo täysin uutta, kansainvälisen tason tietoa myös vesiniukkuusvaikutuksista. Vesiniukkuusvaikutus kuvaa tuotannon vedenkäytön vaikutusta suhteessa paikallisiin vesiresursseihin koko tuotantoketjun matkalla.
Vesiniukkuusvaikutus oli broilerinlihalle 0,54 m3 ekv per teuras-kg ja sianlihalle 0,7 m3 ekv per teuras-kg. Näitä lukuja voidaan pitää kotimaisen tuotannon keskimääräisenä lähtötasona, jonka pohjalle voidaan edelleen suunnata kestävyyden kehittämiseen suuntaavaa toimintaa sekä edelleen tarkentaa elinkaariarviointia menetelmien kehittyessä.

− Myös vesijalanjälki toi esiin tärkeitä pointteja, joita varmasti huomioidaan tulevaisuudessa tarkemmin, MTK:n asiantuntija Jukka Rantala toteaa.

Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky (SBYM) -hankkeen on toteuttanut Luonnonvarakeskus. Hanke on toteutettu yhteistyössä HKScan Oyj:in, Atria Oyj:n ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n kanssa, ja hanketta ovat rahoittaneet näiden tahojen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö Maatilatalouden kehittämisrahastosta (Makera) sekä Luonnonvarakeskus.


Hiilijalanjälki julkisten hankintojen kriteeriksi?

Valtioneuvoston tuoreessa selvityksessä ”Hiili- ja ympäristöjalanjälki hankinnoissa – lainsäädäntö ja mittaaminen” hahmotellaan ratkaisuja, joiden avulla hiilijalanjälki otetaan tulevaisuudessa yhdeksi julkisten hankintojen ohjauskeinoksi.

Raportin mukaan julkinen sektori voi tukea vähähiilisiä ja kiertotaloutta edistäviä ratkaisuja käyttämällä ostovoimaansa ympäristövaikutuksiltaan pienempien tavaroiden, palveluiden ja urakoiden hankkimiseen. Toistaiseksi ympäristönäkökohtia huomioidaan kuitenkin vaihtelevasti, ja asetettujen kriteerien käytön ja ympäristötavoitteiden toteutumisen seuranta on puutteellista. Selvityksen mukaan ympäristövaikutuksiin ja julkisen sektorin taloudelliseen kestävyyteen pidemmällä aikavälillä voidaan parhaiten vaikuttaa kehittämällä merkittävimmille julkisten hankintojen tuoteryhmille räätälöityjä ohjauskeinojen yhdistelmiä.

Raportin valmistellut työryhmä suosittaa, että elinkaarikustannusten käytön kehittämiseksi hankintayksiköille asetetaan muussa julkisten varojen käyttöä koskevassa lainsäädännössä (kuten kuntalaissa) velvollisuus laatia ympäristövaikutuksiltaan merkittävimpiin tuoteryhmiin kuuluville hankinnoille selkeä budjetti, jossa lasketaan hankinnan elinkaarikustannus, joka otetaan huomioon hankinnan suunnitteluvaiheessa ja mahdollisuuksien mukaan myös kilpailutuksessa.

Lähde: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:2