Saksan lihakriisi syvenee − maatalouden poliittinen vetovastuu vihreiden hallussa

Liha ja ruoka 1 / 2022  Teksti Jorma Mattila  Pääkuva Saksan siankasvattajien etujärjestö ISN

Saksan markkinoita koettelee ennennäkemätön lihakriisi. Mitättömän alhainen sianlihan hinta sekä eläinten ylitarjonta on painanut koko arvoketjun tappiolle aina porsaankasvattajista kasvatussikaloihin ja teurastamoista lihanleikkaajiin.

Saksa sai hiljattain uuden maatalousministerin, vihreää puoluetta edustavan Cem Özdemirin. Lihateollisuudelle ja karjankasvattajille uusi ministeri ei ollut lainkaan ihanteellinen valinta. Perinteisesti maatalouspolitiikan johtopaikalle on Saksassa etsitty edustaja konservatiivien tai markkinaliberaalien riveistä. Özdemir osoitti kuitenkin oivallista poliittista pelisilmää nostamalla elintarvikkeiden, ja erikseen mainittuna lihan, polkuhinnat heti avajaisiksi politiikkansa pöydälle.

Sosiaalidemokraattien (SPD), vapaiden demokraattien (FDP) ja vihreiden (Bündnis 90 / Die Grünen) muodostaman hallituksen maatalousministeri julisti sodan ”hylkyhintaisia” maataloustuotteita vastaan. Saksassa sikanauta-jauhelihaa saa helposti neljällä eurolla kilo, perunakilo löytyy alle yhdellä eurolla.

Cem Özdemir tekee poliittista historiaa, hän on ensimmäinen turkkilaistaustainen liittohallituksen ministeri. Kuva: BMEL / Thomas Trutschel/photothek

Juuri näihin hintoihin on Saksan maataloustuottajien liitto DBV vaatinut jo hyvän aikaa selkeitä korotuksia. Etujärjestön mukaan uudet eläinsuojelulait kaatavat maataloustuottajia konkurssiin. DBV:n varapuheenjohtaja Werner Schwarz arvioi, että kuluttajien pitäisi maksaa sianlihasta miltei kaksinkertainen hinta, jotta tuottajat voisivat siirtyä uusien lakien mukaisesti kastroimaan porsaat narkoosissa ja lisätä kasvatussioille enemmän elintilaa.

– Ja sittenkään eivät sikalanomistajat ansaitsisi vielä yhtään, mutta he voisivat säilyttää edes nykyisen kannattavuutensa, tarkensi Schwarz.

Uudet eläinsuojelulait kaatavat jo muutenkin maatalouden tuottajia konkurssiin. Sianlihan kuluttajahinnan pitäisi miltei kaksinkertaistua uusien vaatimusten edessä, sanoo Saksan maataloustuottajien liiton DBV:n varapuheenjohtaja Werner Schwarz. Kuva: Barbara Neumann/DBV

Monet Saksan maatalousministerit ennen vihreiden Özdemiriä ovat koettaneet estää elintarvikkeiden laahaamista polkuhinnoissa. Nyt Özdemir ainakin sanoo etsivänsä järeämpiä aseita.

− Suuret elintarvikealan pelurit eivät enää saa sanella hintoja ja optimoida voittomarginaalejaan, sanoi ministeri ja entinen vihreiden puheenjohtaja uutistoimisto RND:lle. − Kiellämme elintarvikkeiden myymisen alle tuotantokustannusten.

”Lihan nykyhinnat ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia”

Lihan hinta on Özdemirillä erityisen tarkkailun alla. Hän sanoo, että lihan nykyhinnat ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia. Polkuhinnat kaatavat maatiloja konkurssiin, estävät eläinten hyvinvoinnin parantamisen, jouduttavat lajien monimuotoisuuden häviämistä sekä kuormittavat ilmastoa.

– Jokaisella on kuitenkin oltava edelleenkin varaa syödä lihaa. Liha ei saa olla luksushyödyke, julistaa ministeri.

Mikä sitten on oikea hinta lihalle? Vihreällä maatalousministerillä on pulmaan tarkkaan muotoiltu vastaus.

– Hinnan täytyy ilmaista lihan ekologista todellisuutta, sanoo kasvissyöjäministeri.

Saksan konservatiivinen lehdistö nousi Özdemirin linjauksien vuoksi heti takajaloilleen. Sensaationhakuinen Bild-päivälehti julisti kapinan Özdemirin ”lihaohjelmaa” vastaan.  Maltillisissa tiedotusvälineissä myönnettiin, että periaatteessa ministeri on oikeassa. Mutta ulostulon ajankohta oli väärä. Mikä onkin totta. Saksalaista kuluttajaa kurittaa parhaillaan korkein inflaatio 30 vuoteen. Tammikuussa 2022 hintojen nousuvauhti oli 5,3 prosenttia. Varsinkin elintarvikkeiden hinnat ovat karanneet tarkan euron kuluttajien käsistä. Tuskin kitkerämpää sanomaa voi maatalousministeriöstä tällaisena aikana julistaa kuin puhua elintarvikkeiden hinnankorotusten puolesta.

 

Hallitusohjelma luomutuotannon puolesta

Saksan uuden hallituksen ohjelmaan on selväsanaisesti kirjattu luomutuotannon kasvutavoite. Vuoteen 2030 mennessä on luomuperustaisen maatalouden osuus määrä nostaa nykyisestä 10 prosentista 30 prosenttiin. Maatalousministeri Özdemir vaatii valtion omaa aktiivisuutta tavoitteen saavuttamiseksi. Julkisin varoin rahoitetun kysynnän täytyy suuntautua niin luomun kuin paikallisen tuotannon elintarvikeostoihin.  Tämä tarkoittaa muun muassa koulu- ruokailua sekä liittovaltion ja 16 osavaltion työntekijöiden kanttiineja.

Saksan sianlihakriisi – kysyntä kääntyi laskuun

Vuoden 2021 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana Saksassa aleni niin lihan kuin lihatuotteiden, kuten makkaran, sekä siipikarjatuotteiden kysyntä 2,4 prosenttia edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Kysyntäkehityksen vastavirtaan ui naudanliha, jonka kauppa vilkastui niin määrillä (+3,1 %) kuin tuotteen arvolla (+4,8 %) mitattuna.

Viime kuukausien tilastot osoittavat, että Saksan sikakanta on reilut 23 miljoonaa sikaa. Valtion tilastoviranomaisen mukaan määrä on alempi kuin kertaakaan 25 vuoteen. Yhden vuoden aikana 2020–2021 aleni sikojen määrä miltei kymmeneksellä. Vuoden 2011 jälkeen eli kymmenessä vuodessa on sikatilojen määrä romahtanut lähes 40 prosenttia pienemmäksi. Yksin vuosien 2020 ja 2021 välillä lopetti toimintansa 1600 saksalaista sikatilaa.

Sikatalouden kunniakkaimmat päivät ovat Saksassa ainakin toistaiseksi ohitse. EU-maista Tanska ja Espanja kaappaavat ennen Saksalle kuuluneita viestimarkkinoita haltuunsa. Saksan lihateollisuudessa näkyvät tosin jo ensimmäiset uudistumisen merkit. Lähde: Saksan siankasvattajien etujärjestö ISN

 

Syyttävä sormi kohti koronaa

Yritykset itse ilmoittavat toiminnan lakkauttamisen johtuvan lihakaupan ja viennin alentuneesta kysynnästä sekä samaan aikaan romahtaneista hinnoista. Myös nautakarjan ja maitolehmien määrät ovat alentuneet, mutta ei niin jyrkästi kuin sikojen.

− On suorastaan järkyttävää nähdä, miten sikaloiden liiketoiminnan lakkauttamiset ovat lisääntyneet kahden viime vuoden aikana. Erityisen merkillepantavaa on, että tilanne on kurjistunut juuri samaan aikaan koronapandemian leviämisen kanssa, sanoo Saksan siankasvattajien etujärjestön ISN:n toimitusjohtaja Dr. Torsten Staack.

− Saksan uudella liittohallituksella on nyt suuri vastuu tukea nopeasti lihankasvattajia. Hallituksen on luotava kattava uusi tukitoimien konsepti, jolla luodaan lihantuotannolle selkeät tulevaisuudennäkymät ja estetään toimialan kurjistuminen entisestään, painottaa Staack.

− Jos hallitus ei nyt reagoi nopeasti, niin Saksassa ei tulevaisuudessa enää löydy sianlihan tuotannosta vastaavia yrityksiä, jotka olisivat ylipäätään hengissä ja toimeenpanemassa uudistettuja eläinsuojelumääräyksiä.

Saksan sikatalouden tilanne on niin eriskummallinen, ettei tällaista romahdusta ole toimialallamme koskaan ennen nähty, sanoo siankasvattajien etujärjestön ISN:n toimitusjohtaja Dr. Torsten Staack. Kuva: ISN

Staack kuvaa, miten koronapandemia on vetänyt sianlihan menekin niin tukkoon, että lihankasvatusta uhkaa samaan aikaan sekä hintaromahdus, mikä johtuu liian suuresta sikamäärästä ja markkinoilla vallitsevasta ylitarjonnasta, että yritystoiminnan kustannusten nousu.

− Tilanne on niin eriskummallinen, ettei tällaista romahdusta ole toimialalla koskaan ennen nähty, päivittelee etujärjestöjohtaja Staack.

INS:n jäsenkunnallaan teettämät tutkimukset osoittavat liha-alan toimijoiden tulevaisuudenuskon rapautuneen pahan kerran.

− Eikä pidä unohtaa, että samalla hetkellä toisissa maissa, kuten Espanjassa, elää lihankasvatus selvää vahvan kasvun aikaa, toteaa toimitusjohtaja Staack happamasti.

− Saksassa puuttuu poliittinen tuki, mikä näkyy sekä porsaiden-, että lihotuseläinten kasvatusyritysten lopettamispäätöksinä.

 

Jopa Baijerissa kovat ajat

Baijeri on pinta-alaltaan suurin Saksan osavaltioista. Baijerilaiset eivät ole tunnettuja turhasta vaatimattomuudestaan. Baijeri on kuin Saksan Texas, kaikki on suurta ja vähän paremmin kuin muualla. Tämän jutun kirjoittaja on työskennellyt baijerilaisilla maatiloilla. Paikallisiin tapoihin kuuluu ensi töikseen viedä vieras tallin taakse ihailemaan oman sikalan suurimpia eläimiä.

Mutta nyt jopa Baijerin ylpeydenaiheet kokevat kovia. Vankasti maatalouteen nojaavilla Ala-Baijerin seuduilla ansaitsi sianlihantuottaja viime vuodenvaihteessa 1,25 euroa teuraspainokilolta. Hinta on alhaisempi kuin koskaan ennen. Niinpä sikalanomistajat joutuvat itse maksamaan siitä ilosta, että saavat toimittaa lihaa markkinoille. Sillä lihakilon tuotantokustannukset nousevat 1,40 euroon kilolta. Haastateltavien mukaan velkojen lyhennyksiin ja omaan ansioon tarvittava raja olisi 1,60 euroa. Mutta markkina on pahan kerran jumissa.

Mahtiasema katosi

Saksassa todettiin syyskuussa 2020 afrikkalaista sikaruttoa villisioissa. Vuoden 2021 puolivälissä sama tauti levisi myös kasvatussikoihin.  Tämä on sulkenut äärimmäisen tärkeät Aasian vientimarkkinat, eli Kiina, Japani ja Etelä-Korea, ovat lopettaneet saksalaisen sianlihan tuonnin.

Saksa komeili vielä viitisen vuotta sitten Euroopan sianlihamarkkinoiden ylivertaisena ykkösmahtina.  Ensimmäiset vakavat merkit valta-aseman vakavasta horjumisesta nähtiin vuonna 2018, jolloin sikakannat kääntyivät jyrkkään laskuun.

Lisää vettä myllyyn kaatoi koronapandemia. Ruokaravintoloiden sulkemiset ja isojen yleisötilaisuuksien, kuten maailman suurimman kansanjuhlan Münchenin Oktoberfestin, toistuvat peruuntumiset, johtivat saksalaisissa sikaloissa outoon tilanteeseen. Kun sikoja ei saatu minnekään kaupaksi, ne lihoivat ja rasvoittuivat kasvattamossa – ja rasvakuorma alensi niiden arvoa entisestään.

Samaan aikaan eurooppalaiset kilpailijat, kuten Espanja ja Tanska, valtasivat, eivät pelkästään kaukomaiden vientimarkkinoita, vaan lisäsivät sianruhojen arvokkaimpien osien vientiään Saksaan.

Landbrug & Fødevarer tutkimuslaitoksen mukaan Tanska lisäsi vuonna 2021 sianlihan vientiä Etelä-Koreaan peräti 175 prosentilla. Markkina-analyytikkojen mukaan nämä ovat Saksan menettämiä vientitonneja.

Koko ketju tappiolla

Saksan edellinen, eli kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien suuren koalition, hallitus laski, että kuluttajien pitäisi maksaa keskimäärin 40 senttiä enemmän lihakilosta, jotta uudet hyötyeläimille tarkoitetut hyvinvointi- ja suojamääräykset saadaan toteutettua.  Sianliha on tässäkin kohdin ratkaisevassa asemassa, koska puolet Saksan lihankulutuksesta on sikaa. Mitättömän alhainen sianlihan hinta sekä eläinten ylitarjonta on painanut koko arvoketjun tappiolle, aina porsaankasvattajista kasvatussikaloihin ja teurastamoista lihanleikkaajiin. Liittovaltion omistama Thünen-Instituutti laskee, että saksalainen sianlihankulutus on alentunut 17 prosentilla kahdenkymmenen viime vuoden aikana.

Eikä tulevaisuus näytä toistaiseksi yhtään ruusuisemmalta. Kyselytutkimusten mukaan jopa puolet jäljelle jääneistä saksalaisista sikakasvattamoista lopettaa toimintansa vuoteen 2030 mennessä. Merkille pantavaa on myös, että naapurimaassa Puolassa lakkautettiin vuonna 2021 kolmannes sikaloista. Saksan sikatalous on perinteisesti ollut tiiviissä vuorovaikutuksissa sekä Puolan että Tanskan tuotantoon.

Mistä usko tulevaisuuteen? 

Euroopan suurin liha-alan yritys, saksalainen Tönnies Foodservice GmbH, on ottanut viimein opikseen kulkutautien koettelemuksista, hintakriiseistä ja kuluttajien vaatimuksista. Vanha patruuna Clemens Tönnies on perin juurin ryvettynyt julkisuudessa. Hänen tuotantolaitoksissaan korona levisi heti epidemian alkuaikoina räjähdysmäisesti romanialaisten halpatyöntekijöiden majoitustiloissa.

Nyt Tönniesin johtoon nousee uusi toivo – uusilla otteilla. Clemensin poika Maximillian on valmis ottamaan seitsemän miljardin euron liikevaihdon suurkonsernin johtoonsa. Yrityksen parhaassa teurastamossa käsitellään 30 000 sikaa päivässä! Tämä tarkoittaa, että joka minuutti teurastetaan, leikataan ja käsitellään jauhelihaksi, leikkeiksi tai makkaraksi yli 20 eläintä.

Nyt kuitenkin uusi johtaja tuo uudet tuulet; Tönnies ottaa tuoteohjelmaansa vegetaarista makkaraa ja työntekijöille tarjotaan Saksassa jatkuvasti kiistaa herättävä vähimmäispalkka.

Euroopan suurin sianlihanjalostaja Danish Crown lähtee muuten sekin veganismin tielle. Yhtiö on luvannut alkuvuodesta 2022 käynnistää ensimmäisen, kokonaan kotimaisiin kasvispohjaisiin tuotteisiin erikoistuneet tuotantolinjansa. Näin myös tanskalainen jättiyritys joutuu tunnustamaan vegetaristen ja vegaanien elintarvikkeiden kysynnän kasvaneen niin suureksi, että lihatoimialan pyhät raja-aidat ovat murtuvat. Danish Crownin kahdeksaan uutuustuotteeseen lukeutuu niin kasvispohjaisia nugetteja, leikkeitä kuin burgereita.

Kauppa tukemaan lihamarkkinoita

Uusi kiinnostava operaatio Saksan suuressa sikakriisissä on hard-discounter, eli halpahintamyymälöiden kampanja kotimaisen lihan puolesta.

Kaksi suurinta halpamyymäläketjua Aldi ja Suomessakin tuttu Lidl ovat ilmoittaneet ottavansa myyntiin ainoastaan saksalaista sianlihaa, ulkomaisen halpatuonnin asemesta. Lidl ilmoittaa, että asiaa koskevat päätökset tulevat voimaan vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen aikana.

Hanke tarkoittaa, että kaikki operaatiot, joita tarvitaan lihan saamiseksi myymälävalmiiksi, ovat tapahtuneet Saksassa. Sika on siis sekä syntynyt, kasvatettu, teurastettu ja leikattu omassa kotimaassaan. Uusiin sääntöihin kuuluu lisäksi elävien eläinten pitkien kuljetusten välttäminen. Aldi saattaa uudet säännöt voimaan vuoden 2022 lopulla. Molemmat ketjut ilmoittivat torjuvansa vastaisuudessa lihan, joka ei täytä saksalaisten oman kasvatusluokituksen uusia vaatimuksia. Tämä merkitsee, että eläimillä on mahdollisuus liikkua joko ulkona tai vähintään raitisilmatallissa, missä on oleellisesti enemmän liikkumatilaa, kuin mitä nykyinen lainsäädäntö velvoittaa.

Samaan säätelyyn liittyy mukaan myös hypermarketketju Kaufland, jonka omistuspohja on tosin sama kuin Lidlillä, eli 33 maassa toimiva ja puoli miljoonaa ihmistä työllistävä Schwarz Gruppe. Vastaaviin käytäntöihin ovat liittymässä myös suuret marketketjut Rewe ja Penny.

Se että kaikki sikakarjan tuotantovaiheet tapahtuvat yhdessä maassa, ei Keski-Euroopassa ole mitenkään itsestäänselvyys. Tähän asti on ollut ihan normaalikäytäntö, että sama sika on taittanut raskaita matkoja maksimiinsa tehostettujen kasvatusvaiheidensa aikana Puolan, Tanskan ja Saksan rajojen yli.

————————————-

Saksan vihreä maatalous-ministeri ei kaihda konflikteja

Cem Özdemir – anatolialainen svaabi

Kuva: BMEL / Mewes

Saksaan on kuudenkymmenen viime vuoden aikana muodostunut noin kolmen miljoonan turkkilaistaustaisen ihmisen yhteisö. Turkkilaiset sukujuuret merkitsevät valitettavan usein kantaväestöön verrattuna, että koulutus keskeytyy ja henkilö syrjäytyy työelämästä. Virallinen Saksa tunnustaa kaikkien vähemmistöjen oikeudet. Tosielämässä turkkilainen tausta johtaa useammin Döner-pikaruokalaan tai pakettilähetiksi kuin vastuullisiin virkoihin.

Tämän vuoksi Cem Özdemirin nousu liittohallituksen ministeriksi on poliittisesti merkittävä tapaus. Toisaalta esimerkiksi Duisburgin 30 000 turkkilaisesta moni on huomauttanut, että Özdemir on enemmän eteläsaksalainen svaabi kuin turkkilainen. TV-kanava WRD:n katuhaastattelussa monet Duisburgin turkkilaiset huomauttivat, että Özdemirin näkemykset Turkin istuvasta presidentistä Recep Tayyip Erdoğanista ovat yhtä negatiivisia kuin muillakin saksalaisilla poliitikoilla.

Vierastyöläistausta

Cem Özdemir syntyi vuonna 1965 eteläsaksalaisen Svaabian aluella, idyllisessä Bad Urachin pikkukaupungissa. Hänen isänsä oli kotoisin Anatolian maaseudulta ja äiti Istanbulista. Molemmat olivat tyypillisiä Saksan teollisuusammateissa toimineita vierastyöläisiä. Isä Abdullah oli töissä palosammuttimia valmistavassa tehtaassa, äiti Nihal paperitehtaalla.

Poika Cem opiskeli sosiaalipedagogiikkaa evankelisessa ammattikorkeakoulussa. Hän valmistui vuonna 1994 eli samana vuonna, kun hänet valittiin vihreiden riveistä ensimmäisen kerran Saksan liittopäiville.

Özdemir johti Saksan ensimmäisen punavihreän hallituskoalition aikana (1998–2005) liittopäivillä vihreiden sisäpoliittista ryhmää. Hänen taustatyönsä ansiosta ei-saksalaisista vanhemmista syntyneet lapset saivat automaattisesti Saksan kansalaisuuden. Özdemir eteni vihreiden johtoryhmään ja ohjasi sisäpiirin keskeisenä hahmona puolueen ideologista kypsymistä uudelleen hallitusvastuuseen. Hän kuuluu nimenomaan vihreiden reaalipoliittiseen siipeen – ei radikaaliin fundamentalistien ryhmään.

Arkielämä poliisivartiossa

Vaikka Özdemir ei olekaan syntynyt Turkissa, on hän saksalaisen poliitikon roolissaan tilaisuuden tullen puuttunut Turkin asioihin. Varsinkin Turkin Presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen itsevaltainen hallintonsa ovat olleet vihreiden johtomiehen hampaissa. Özdemir toimi keskeisessä roolissa, kun Saksan liittopäivät vuonna 2016 julkisti kannanoton, missä Turkissa vuonna 1915 tapahtunut armenialaisten kansanmurha tuomittiin yksiselitteisesti kansanmurhana. Niinpä tuore maatalousministeri joutuu turvautumaan arjessaan poliisin suojeluun kahtalaista uhkaa kohtaan: saksalaisia oikeistoradikaaleja sekä turkkilaisia nationalistiryhmiä vastaan.

Poliittista voimaa

Özdemir jatkaa uudessa työssään entisiä perinteitään; hän ei kaihda konflikteja. Heti virkakautensa aluksi hän julkisti avoimen sodan saksalaisia supermarketteja vastaan niiden harjoittaman lihan polkumyynnin vuoksi. Özdemirin vaatimuksiin kuuluu selkeä kielto lihan myymisestä alle tuotantokustannusten.

Özdemir on laajentanut poliittista voimaa tavoitteidensa tukemiseksi. Tammikuun lopulla kaksi uutta vihreää ministeriä, ympäristöministeri Steffi Lemke ja maatalousministeri Ödzdemir, solmivat strategisen liiton kahden ministeriön kesken. Ne käyvät yhdistetyin voimin taistoon niin soiden kuin metsien suojelun ja ilmastotavoitteiden puolesta, myrkyllisiä pestisidejä ja erikseen mainittuna glyfosaattia vastaan.

Lue myös: Zürichiläinen pienyritys valmistaa urbaania kuivamakkaraa