Lihateollisuus työnantajana: Prosessikehittäjän sydän sykkii makkaralle
”Chili puraisee hiukan, kuori on rapea, makumaailma toimii, tasapainoinen…” Korpelan valmistama Juusto-jalapeno Grillimakkara voitti B-luokan grillimakkaraluokan Akateemisen Kiuas-Seuran makkarakisassa. Soitimme Huittisiin Landelin tehtaalle ja kysyimme prosessinkehittäjä Mikko Hihnalalta, miten makkara syntyi.
Lokakuinen aamu Huittisissa Landelin tehtaalla alkaa vilkkaasti, kun noin sata henkeä työllistävä tehdas heräilee uuteen päivään. Makkaralinjastot laulavat rytmikästä melodiaansa, kun prosessinkehittäjä Mikko Hihnala saapuu tuotannon puolelle. Hihnalan tehtävänä on miettiä, miten asioita voitaisiin tehdä paremmin ja tehokkaammin. Monesti jos linjastossa jokin kohta sakkaa, niin Hihnala selvittää, tarvitaanko kohtaan uutta laitetta vai voidaanko työtapaa muuttamalla korjata linjasto toimivammaksi.
Tehokas prosessi poistaa makkaratehtaassa ihmistyötä mekaanisista ja yksitoikkoisista työtehtävistä ja vapauttaa resursseja sinne, missä ihmiskäsiä todella tarvitaan. Hihnala kertoo, että tällainen tehtävien uudelleen järjestely on yhä enemmän tarpeen, kun Huittistenkin tehtaan väki ikääntyy eikä uuden työvoiman saanti ole aina itsestäänselvyys.
− Aloitin täällä Landelilla vasta vuosi sitten. Ensiksi ruiskutin makkaroita ja tein makkaramassoja tuotannon puolella. Tässä prosessinkehittäjän tehtävässä olen ollut nyt puolisen vuotta. Tässä tehtävässä on jonkin verran etua siitä, etten ole ollut talossa vielä pitkään. Pystyn vielä katsomaan asioita hieman ulkopuolisen silmin.
Mikko Hihnala tunnustautuu intohimoiseksi makkarantekijäksi, ja vuodet liha-alan eri työtehtävissä ovat kouluttaneet hänestä moniosaajan myös tuotannon puolella.
Liha-alan moniosaaja
Vaikka Hihnala on uusi Landelilla, niin liha-alalla mies on pitkän linjan konkari, jonka ensi kosketus lihamaailmaan syntyi jo nuorena.
− Isälläni oli Jyväskylän kauppahallissa lihaliike, Ilmarin Lihahihna, jonne pääsin auttelemaan monesti nuorena poikana. Isäni jalanjäljissä lähdin sitten itsekin armeijan jälkeen opiskelemaan liha-alaa ensiksi ammattikouluun ja sieltä elintarvikepuolta ammattikorkeaan Turkuun.
Ennen Landelia Hihnala on työskennellyt erilaisissa tehtävissä Saarioisella, HKScanilla ja Tammisella. Landelille Huittisiin Hihnalan toi perheen muutto Forssaan. Uusi työpaikka on alkanut tuntua vuodessa jo kotoisalta.
− Vaikka Landelilla on suhteellisen paljon työntekijöitä, niin olemme tiivis yhteisö, jossa porukka tuntee hyvin toisensa. Asioita on helppo hoitaa, kun täällä pääsee helposti operatiivisen johtajan Timo Mustaniemenkin puheille. Ei ole sellaisia väliportaita, niin kuin isommissa paikoissa usein on.
Tuotekehityksessä haistellaan trendejä
Hihnala kertoo, että liha-alalla häntä kiehtoo se, että jotain tapahtuu koko ajan.
− Työni suola on ehdottomasti sen monipuolisuudessa. Ympäri taloa löytyy paljon kehitettävää, ja lisäksi vastaan tuotekehityksestä Huittisten tehtaalla.
Hihnala kertoo, että uusia makkaroita kehitetään yleensä lähinnä kesäksi, joskus tehdään myös pienempiä eriä, kuten lammasmakkaraa pääsiäiseksi tai joulumakkaraa jouluksi.
Vuositasolla uusia kauppaan päätyviä makkaroita syntyy vain muutama, vaikka kaikenlaisia kokeiluita kyllä tehdään monestikin. Joskus tuotekehitys tapahtuu todella vauhdikkaasti, kun asiakas haluaa makkaranäytteet jo parissa päivässä.
Kaiken kaikkiaan Landelilla on noin kahtakymmentä erilaista makkaraa ja nakkia kerrallaan tuotannossa.
− Eniten meillä myyvät edelleen kilomääräisesti tavalliset grillimakkarat, mutta kasvavaa kiinnostusta on kyllä lihaisempiin ja artesaanityyppisiin makkaroihin. Kuluttajat haluavat makkaroihin enemmän makua, ja meiltäkin on tulossa uutuuksia näistä.
Hyvän makkaran salaisuus
Mikko Hihnala tunnustautuu intohimoiseksi makkarantekijäksi, ja vuodet liha-alan eri työtehtävissä ovat kouluttaneet hänestä moniosaajan myös tuotannon puolella. Landelilla ei olekaan tavatonta, että jos tuotannossa tarvitaan tuuraajaa, niin Mikko käärii hihat ja menee päiviksi hätiin. Mitä tarvitaan Hihnalan mielestä hyvään makkaraan?
− Oikea liha ja muut ainekset ovat tietysti A ja O. Sitten makkaramassan tekeminen vaatii kokemusta, jotta syntyy oikea rakenne. Esimerkiksi tuossa AKS:n voittajamakkarassa on tosi tarkkaa, etteivät jalapeno ja juusto jauhaudu liian mössöksi kutterissa vaan jäävät hiukan näkyviin. Se vaatii kutterin käyttäjältä hyvää silmää ja saattavatpa vanhan linjan makkarantekijät aina välillä maistaakin raakamassaa kutterista.
Kaikista vaativinta käsityötä makkaratehtaassa on kuitenkin makkararuiskun käyttö. Ruiskuttajan pitää tarkkailla massan rakennetta ja huolehtia, että makkarasta tulee oikeanpainoinen ja -näköinen. Lisäksi pitää huolehtia, että luonnonsuolet ovat puhtaita ja kunnossa. Makkaranteko vaatii myös sorminäppäryyttä, sillä Huittisten tehtaassa makkarat solmitaan käsin. Tämän vuoksi päteväksi makkaran ruiskuttajaksi opettelu vie oman aikansa.
Myös makkaran kypsennys ja savustus, jolla tuodaan makkaralle sen väri, vaatii ammattitaitoa.
− Kypsennys tekee tuotteesta turvallisen. Valmiiksi tuollainen perusgrillimakkara kypsyy noin puolessa toista tunnissa ja sitten se jäädytetään.
Juusto-jalapeno Grillimakkaran tarina
Miten sitten syntyi AKS:n makkarakisan voittajamakkara Juusto-jalapeno Grillimakkara?
− Alun perin suhteellisen samanlaista makkaraa on tehty Vatajalla Kankaanpäässä. Makkaraa oli myyty pääasiassa heidän omassa myymälässään, ja sitä oli valmistettu henkilökunnalle juhlapyhiksi. Tarina kertoo, että välillä alkuperäinen resepti oli hukuksissa, kunnes sitten löytyi jostain pöytälaatikon uumenista. Nyt kun olemme Landelin kautta samaa yritystä, niin Korpelassa hiukan viilattiin tätä vanhaa reseptiä, ja niin syntyi voittajamakkara.
Hihnala tykkää itsekin voittajamakkarasta ja toivoisi yhtä asiaa kaikille makkarafaneille.
− Tykkään lihaisista ja tarpeeksi rasvaisista makkaroista. Sellaiset terveysmakkarat eivät ole omaan makuuni. Toivoisin myös, että kaikki makkaran ystävät pääsisivät edes kerran elämässään maistamaan makkaraa suoraan uunituoreena. Se on silloin ihan tajuttoman hyvää, Hihnala hymyilee.
Teksti: Niina Jormanainen
Kuvat: Kuvat: Leena Uusi-Kuitti