Liha ja ruoka -lehden pääkirjoitus numerossa 2/2022

Pari viikkoa sitten meidän perheemme kerrostalokeittiössä touhuttiin yöhön asti. Tuttu metsästäjä tarjosi mahdollisuutta vastakaadettuun peuranruhoon. Se tietysti kiinnosti, varsinkin kun osaavat metsästäjät olivat ystävällisesti suolistaneet, nylkeneet ja karkeapaloitelleet ruhon ja tehneet vähän muutakin esivalmisteluja.

Ajatus meni näin, että onhan meillä vähän osaamista ja löytyy vakumointilaite sekä isoäidiltä peritty veivattava lihamylly. Piti ostaa pari lihanleikkuuveistä, käsikäyttöinen paloittelusaha, kumi- ja viiltosuojahanskoja. Sitten vain YouTube-videoilta varmistamaan, miten ja missä järjestyksessä paistit erotetaan toisistaan.

Noin kuusi tuntia ja aika monta hikipisaraa myöhemmin lihat olivat vakuumissa. Peukalossa rakko lihamyllyn veivaamisesta. Sitten tajuttiin, etteivät nämä mahdu meidän pakastimeemme. Jauhelihat mahtuivat, ja onneksi parvekkeella oli tilaa ja ulkolämpötila nollassa eli muut paketit sinne raakakypsymään ja sieltä seuraavaan säilytyspaikkaan.

Hyvä ruoka on hyvää ruokaa, trendeistä riippumatta. Hyvän ruoan takana on pitkä ammattilaisten ketju.

Peurajumpan seurauksena opin vielä entistäkin hartaammin arvostamaan lihaketjun ammattilaisia. Heitä, jotka normaalissa arkielämässä hoitavat tämän kaiken kuluttajan puolesta. Kaupasta voi sitten ostaa juuri itselleen sopivan määrän herkullista lihaa tai muuta ruokaa, juuri silloin kuin itse haluaa. Kaikki on varmasti hygieenistä, jäljitettävää, siististi pakattua ja yllättävän edullista, kun ottaa huomioon ne kymmenet työvaiheet, joita on vaadittu, ennen kuin vaikkapa jauheliha sujahtaa rasiapakkaukseen.

Aika kalliiksi nimittäin tuli meidän peura, kun lasketaan kaikki kulut yhteen.

Mari Hannuksela