Lihalehti 2 / 2018, Marjatta Sihvonen

Kotimainen lehmä on ilmastoviisas

Ilmastonmuutos on vakava uhka ja sen syyt monimutkaisia. Julkisuuteen nousee usein yksi ilmastopahis kerrallaan. Metsien hakkuut. Autoilu. Lentoliikenne. Liha. Kuluttajan on vaikea hahmottaa eri päästölähteiden suuruutta, ja elämä tuntuu menevän vaikeaksi. Mitä sanoo tutkimus – millainen ilmastopahis liha on verrattuna muuhun kulutukseemme?

Tammikuussa Luonnonvarakeskuksen professori Perttu Virkajärvi esitteli Maataloustieteen päivillä lukuja, joissa hän suhteutti naudanlihasta luopumisen ilmastovaikutusta muihin toimiin. Sosiaalinen media Twitter kohahti. Ilmastokuormitus eli kasvihuonekaasupäästöt mitataan hiilidioksidiekvivalentteina, CO2 ekv. Virkajärvi hahmotteli, että naudanlihasta luopuminen toisi kuluttajalle 420 kilon CO2 ekv:n päästövähennyksen vuodessa. Luopuminen edestakaisesta Helsinki-Bangkok -lennosta toisi kuitenkin 3396 CO ekv:n vähennyksen. Naudanlihaan verrattuna ilmastohyöty olisi 8,1 kertainen.

– Ihmettelen, miksi huomio kiinnitettiin juuri tähän, Virkajärvi sanoo ja painottaa, että esitelmän tarkoitus ei ollut rakentaa vastakkainasettelua lihansyönnin ja lentämisen välille.

Lihattomuus, lennottomuus vai sittenkin joku muu ratkaisu? Esityksestä tuli palautetta, jonka mukaan lentojen haitta olisi esitetty tarkoitushakuisesti. Tämän Virkajärvi kiistää. Lentämisen ilmastopäästöt saatiin puolueettomasta lentolaskurista. Laskureita on monia, ja ne antavat perusoletuksistaan johtuen keskenään hyvinkin erilaisia tuloksia. Nyttemmin Virkajärvi on päivittänyt lukujaan ja julkaissut koko esitelmänsä verkossa päästötaulukkoineen. Finnairin lentolaskurin arviolla naudanlihan ja edestakaisen Bangkokin lennon järjestys on yhä sama. Lennosta luopumalla saa 2,8 kertaisen päästövähennyksen verrattuna naudanlihasta luopumiseen.

Virkajärvi esitteli vertailuja myös muihin päästöihin.

– Minusta on yllättävää, että keskikokoinen koira syö enemmän lihaa kuin ihminen. Tämä ei kuitenkaan noussut keskusteluun, hän toteaa.

Koiran lihansyönti tuottaa vuodessa 1,5 kertaiset ilmastopäästöt ihmisen naudanlihan syöntiin verrattuna. Ehkä käytännöllisin esimerkki on auton vaihto. Vähäpäästöinen auto tuo 2,5 kertaa enemmän ilmastohyötyä kuin naudanlihasta luopuminen.

”Julkinen keskustelu olisi mukavampaa, jos asioita tuotaisiin tasapuolisemmin esiin”

Hyvä, avataanpa taulukko, otetaan sieltä suurimmat luvut ja huolehditaan niistä. Homma hoidettu, maailma pelastuu? Ei aivan.

– Suuri osa suomalaisista syö lihaa, pienempi osa käy vuosittain Bangkokissa, Virkajärvi huomauttaa. Hän jatkaa, että länsimaisen kuluttajan on ajateltava kulutustaan. Kaikki kuluttajat voivat vähentää päästöjään, mutta esitettyjen lukujen valossa naudanlihan syömisen lopettaminen ei ole aina tehokas tapa. Vastakkainasettelun ja syyllistämisen sijaan Virkajärvi perää vastuuta.

– Tiedotusvälineissä kuormituslähteitä kohdellaan eri lailla. Saamme lukea paljon siitä, että lihansyöntiä pitäisi rajoittaa. Samassa lehdessä saattaa olla kaukomatka-artikkeli ja autoliite, joissa kaikki esitetään myönteisessä valossa. Asiat menevät suhteettomiksi. Julkinen keskustelu olisi mukavampaa, jos asioita tuotaisiin tasapuolisemmin esiin, Virkajärvi linjaa.

Vastuullisten ratkaisujen tekemiseen tarvitaan oikein suhteutettua tietoa.

– En haluaisi, että kuluttaja kokee tekevänsä paljon ilmaston hyväksi, jos hän tekee vain toimia, jotka eivät juuri vaikuta, Virkajärvi tiivistää.

Kotimaisella naudalla on etuja

Suomen ympäristökeskuksen, Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tuottaman ilmasto-opas.fi -julkaisun mukaan naudanlihan ilmastovaikutus on 15 kg CO2 ekv/kg. Muihin ruoka-aineisiin verrattuna se on paljon. Sianlihan luku on 5, broilerin 4, kuivien papujen 0,7.

– Naudanlihan 15 kilon päästöprosentti on helposti totta. Mutta suomalaisen naudan kuormitus on selvästi vähäisempää kuin brasilialaisen. Seitsemän kymmenestä globaalista naudanlihan tuotannon ongelmasta ei toteudu Suomessa. Eikä tämä ole markkinointia vaan luonnontiedettä, Virkajärvi sanoo.

YK:n ilmastosopimuksen mukaisessa kasvihuonekaasuinventaarissa ruoka kattaa noin 25 % suomalaisten päästöistä, saman verran kuin liikenne. Parantamisen varaa siis on. Suomen ruoantuotannon suurimpia ongelmia on suoperäinen maa, sillä viljelymailla suurimmat hiilipäästöt karkaavat raivatusta turvemaaperästä. Toisaalta nurmet kasvavat täällä hyvin, ja juuri nurmella kasvatettu liha on ympäristöystävällisempää kuin brasilialainen maissilla ja soijalla lihotettu. Nurmi on hyväksi ilmastolle, sillä se hidastaa hiilen häviämistä maaperästä ja pienentää kasvihuonekaasu typpioksiduulin päästöjä vähentämällä eroosiota ja ylläpitämällä maan rakennetta. Lisäksi nurmella on monia muita hyviä ympäristövaikutuksia.

– Nauta ja nurmi on ympäristön kannalta eri asia kuin pelkkä nauta. Valitsemalla kotimaista tai vastaavissa oloissa tuotettua, pohjoismaista naudanlihaa valitsee ympäristöystävällisen vaihtoehdon, Virkajärvi kiteyttää.

Metaani on naudanlihan hinta

Lihankulutus on Suomessa Virkajärven mukaan tyypillisellä Länsi-Eurooppalaisella tasolla eli melko suurta. Siitä on varaa vähentää, mutta Virkajärvi kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä lautaselleen lisää. Jos jättää pois sianlihan, mutta lisää riisin kulutusta, ilmastovaikutus voi olla nolla, sillä sianliha ja riisi tuottavat kumpikin 5 CO2 ekv/kg.

Naudanlihan tuotannossa päästöjä voidaan vähentää jopa 20 %.

– Hyvä pellon peruskunto vähentää maaperän päästöjä ja antaa vastetta tuotantopanoksille. Tasapainoinen lannoitus, karjan laadukas karkearehu ja väkirehun määrän optimointi ovat kaikki keinoja, joilla pienennetään tuotekohtaisia päästöjä, Virkajärvi erittelee tuottajapuolen keinovalikoimaa.

Erityisen tärkeää on hyvä eläinaines, joka pystyy käyttämään rehujen energian kasvuun.

– Jos naudanlihan kulutus vähenisi 20 % ja tuotannon päästöt 20 %, puhuttaisiin jo merkittävistä ilmastoteoista, Virkajärvi toteaa.

Nyt Virkajärvi työskentelee turvemaiden päästöjen parissa.

– Haluamme laskea tarkasti, miten tuotannon intensiteettiä voitaisiin nostaa kivennäismailla ja vähentää turvemaiden raivausta. Täysin päästötöntä nautaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä, vaikka ruuansulatuksen metaanipäästöjä tutkitaankin kiivaasti geneetikkojen ja jalostustieteilijöiden keskuudessa.

– Naudanliha on kasvihuonekaasuissa laskettuna kallista, mutta suuri osa maailman maatalousmaasta voidaan hyödyntää vain naudan kautta. Ne maat, jotka sopivat vain nurmelle, todennäköisesti pysyvät märehtijöillä.

Mitä kauppa voi tehdä?

Suomessa ei ole merkkiä tai menetelmää, josta lihakauppa voisi halutessaan tunnistaa lihan, jonka tuotannossa ei ole käytetty turvemaata tai että tilalla on erityisesti panostettu ilmastotoimiin. Virkajärvi kehottaa kauppaa miettimään toimia, jolla pienen hiilijalanjäljen lihaa saataisiin markkinoille.

– Kanada ja USA ovat jo liikkeellä. Siellä tuotantoa on siirretty väkirehumaissista nurmille ja tuotu esiin ympäristöystävällisyyttä. Mallia voi ottaa myös Irlannista.

– Irlantilaisten kehittämä Dairy Carbon Calculator on laskuri, joka auttaa vähentämään karjatilan kasvihuonekaasupäästöjä. Keinot ovat suomalaisille tuttuja asioita, ja mahdollisia myös täällä. Virkajärven mukaan Irlannin malli voisi olla yksi tapa suomalaiselle lihakaupalle merkintöjen kehittämiseen.

– Näen että kuluttajan vastuulla on ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita. Muuten tuottaja ei niitä tuota. Kaupan katetta en pysty ennustamaan. Mutta jos mitään ei tehdä, naudanlihan päästöt pysyvät korkeina.

Kokonaisuus ratkaisee

Naudanlihan ilmastovaikutuksia tutkittaessa ei pidä tuijottaa vain eläintä, vaan hahmottaa ruoantuotannon kokonaisuus, painottaa tutkija Hannele Pulkkinen Lukesta. Hannele Pulkkinen tutkii elintarvikeketjujen ympäristövaikutuksia elinkaariarvioinnilla.

– Menetelmää on hyödynnetty maailmalla paljon. Yritykset käyttävät sitä jonkin verran itsekin. Elinkaariarviointi on menetelmänä varsin kattava, mutta kaikkia ympäristövaikutuksia on silti yhä vaikea ottaa huomioon yhdessä tutkimuksessa.

– Nautojen metaanipäästöjä, märehdintää ja tuotteiden koko elinkaarta on tutkittu kansainvälisesti melko paljon, mutta hyviä menetelmiä ei vielä ole esimerkiksi karjan ja laiduntamisen biodiversiteettivaikutuksiin eli perinneympäristöjen säilymiseen. Ilmastovaikutus on tärkeä, mutta niin on myös luonnon monimuotoisuus, Pulkkinen sanoo. Suomen edut soijaton rehu ja yhteistuotanto

Suurin ilmastoetu Suomen naudanlihan tuotannossa on soijaton rehu. Toinen merkittävä tekijä on yhdistelmätuotanto eli se, että lypsylehmien liha syödään. Lihakarjan päästöt ovat suuremmat verrattuna lypsylehmän elinkaareen. Nykykehitys maitotiloilla voi kuitenkin leikata tämän edun. Kun maidon tuotantoteho ja määrä kasvaa, syntyy vähemmän vasikoita.

– Jos maitokarjan tehokkuus jatkaa kasvuaan, tarvitaan lisää lihakarjaa kattamaan lihan kulutusta, Pulkkinen varoittaa.

Naudanlihaa tuotetaan yhteistuotannossa myös tärkeissä lihantuontimaissamme, Tanskassa ja Saksassa.

– Tanskassa maidontuotanto on vahvaa, joten vasikoita syntyy paljon. Ne voidaan teurastaa jo yhdeksän kuukauden iässä, ja lyhyt kasvatusikä näkyy pieninä ruoansulatuksen metaanipäästöinä, Pulkkinen toteaa.

Haitat turvemaissa

Kun naudanlihan ilmastopäästöjen vähentämiseen etsitään keinoja, tutkija nostaa esiin kaksi Suomen erityispiirrettä: rehuntuotannon tehokkuus on heikompi muihin maihin verrattuna ja viljelyssä olevilta turvemailta vapautuu ilmakehään runsaasti hiiltä.

– Muualla maailmassa on tutkittu, että laitumien avulla pystytään sitomaan hiiltä takaisin maaperään. Ne koskevat kuitenkin köyhdytettyjä maa-alueita. Meillä tilanne on hieman eri, sillä pelloiltamme vapautuu vielä hiiltä. Nurmilta vapautuminen on kaikkein hitainta. Meillä tärkeintä on, että runsaspäästöisiä turvemaita ei raivattaisi lisää, ja että olemassa olevillakin kasvatettaisiin nurmea, Pulkkinen summaa.

Soijan puuttuminen nostaa Suomen ja muiden Pohjoismaiden lihatuotannon ilmastoystävällisyyttä. Muihin lähimaihin verrattuna eroja ympäristöystävällisyydessä ei juuri löydy.

– Irlantilainen tuotanto on myös melko hyvää. Italiassa vesivarat alkavat olla vähissä ja nautoja ruokitaan sekä viljalla että soijalla, joten sikäläisen naudanlihan syöminen ei ole kokonaiskestävyyden kannalta kovin perusteltua. Keski-Euroopan karjatalousalueilla myös happamat päästöt ovat iso ongelma, Pulkkinen sanoo.

Ilmastoystävän keinot pähkinänkuoressa

Pohtiessaan käytettävissä olevia keinoja ilmaston suojeluun Pulkkinen kiinnittää huomion samaan asiaan kuin tehdessään tutkimusta: kokonaisuuteen. Maataloushallinnolle lähtevä viesti painottaa naudanlihan yhteistuotantoa.

– Ei pidä optimoida vain maidon tuotantoa. Se on ilmastoviisasta maidon kannalta, mutta ei yhteistuotannon. Lihaa hankkivien jalostajien ei tarvitse pohtia ilmastoasioissa kaikkien maiden erityispiirteitä, vaan muistaa yksi nyrkkisääntö.

– Mitä lyhempi hankintaketju on, sen helpompi vastuullisuutta on arvioida. Kotimainen liha on ympäristön kannalta hyvä valinta.

Kuluttajan ei tarvitse heittäytyä äärimmäisyydestä toiseen.

– Porkkanan ja naudanlihan päästöjen vertailu ei ole järkevää, vaan on verrattava eri proteiinilähteiden päästöjä. Korostan, että kasvispainotteisellakin ruokavaliolla voi vähentää päästöjä merkittävästi. Lihasta ei ole pakko luopua.