Lihateollisuus työnantajana: Puurtajankadun tuotepäällikkö

Miten valita itselleen sopiva ammatti, jos on kiinnostunut ihan kaikesta? Kysymys oli pyörinyt järvenpääläisen Sallamari Lempisen mielessä ainakin lukiosta asti. Lempisen isä on yksi Wurstin lihajalostamon perustajista ja omistajista, joten helpoin vastaus olisi tietenkin ollut aloittaa työt suoraan Puurtajankadulla. Olihan jalostamo käynyt hänelle jo työpaikkanakin tutuksi kesätöiden ja välivuoden pestien myötä. Sallamarille oli kuitenkin tärkeää ensiksi opiskella, ja lopulta opiskelupaikaksi valikoitui liiketalouden opinnot.

− Ajatus työskentelemisestä Wurstilla kypsyi hiljalleen, kun opiskelin Haaga-Heliassa liiketalouden tradenomiksi. Muistan, kun koulun opinto-ohjaaja kysyi, että mikä minua kiinnostaa ja mihin haluan suuntautua. Vastasin, että minua kun kiinnostaa vähän kaikki. Opo vastasi siihen, että se on yrittäjän merkki, Sallamari muistelee.

Tämä vastaus jäi vahvasti Sallamarin mieleen, mutta lopullinen päätös syntyi kuitenkin vasta työelämän kokemuksen kautta.

− Työskentelin opiskelujen jälkeen hetken monikansallisessa yrityksessä, jossa pystyin hyvin peilaamaan ison yrityksen toimintaa Wurstiin. Minusta alkoi vahvasti tuntua paremmalta se, että pienessä yrityksessä pääsee paljon paremmin vaikuttamaan omaan työhönsä. Isossa yrityksessä jokaiselle asialle piti aina hakea hyväksyntä jostain kaukaa ja asioiden hoidossa kesti. Meillä voidaan tehdä nopeitakin päätöksiä, koska kaikki työntekijät löytyvät saman katon alta.

Wursti onkin Sallamarille paljon enemmän kuin vain työpaikka. Se on iso perhe, jossa työskentelee Sallamarin sukulaisten lisäksi monia ihmisiä, jotka hän on tuntenut ihan lapsesta asti.

− Täällä ovat töissä sisarukseni ja serkkuni. Lisäksi meillä on tosi pitkiä työsuhteita, jotkut tekevät töitä vielä osa-aikaeläkkeeltä käsinkin. Kaikenikäiset työntekijät ja mukava työilmapiiri ovatkin meidän yrityksemme ehdoton voimavara. Kovasti odotan, että korona on ohi, ja pääsemme taas tapaamaan kasvotusten sekä järjestämään jotakin yhteistä meidän porukalle.

Tuotepäällikön työ pienessä perheyrityksessä on monipuolista ja työnkuvan rajat venyvät pakostikin. Juuri työn vaihtelevuus onkin Sallamarin mielestä oman työn suola.

Työn suola

Tuotepäällikön työ pienessä perheyrityksessä on monipuolista ja työnkuvan rajat venyvät pakostikin. Juuri työn vaihtelevuus onkin Sallamarin mielestä oman työn suola.

− Kun aloitin täällä tuotepäällikkönä seitsemän vuotta sitten, niin hoidin alussa aika lailla vain tuotepäällikön töitä, kuten uusien tuotteiden lanseerauksia ja niiden menekkien seurantaa. Sitten työni laajeni myös myyntiin, ja nykyään saatan olla saman päivän aikana kehittämässä uutta makkarareseptiä, hoitaa myyntiä, suunnitella pakkauksia ja sitten vielä tehdä meidän markkinointia. Pidän monipuolisuudesta, mutta toisaalta on pitänyt myös opetella, ettei kaikkia töitä tarvitse tai edes pysty hoitamaan itse, vaan asioita voi jakaa.

Vahvasti mukana sosiaalisessa mediassa

Markkinointi on Sallamarin yksi lempilapsista, ja hänen aikanaan yritys on ottanut sosiaalisen median vahvasti osaksi markkinointiaan. Wurstilla on Facebookissa yli 2000 seuraajaa ja Instagramissa 1400 seuraajaa.

− Pienelle yritykselle sosiaalinen media on tosi hyvä tapa mainostaa ja olla yhteydessä kuluttajiin. Sen kustannukset ovat maltillisia ja näkyvyys hyvä. Meidän julkaisemat ruokareseptit ovat olleet tykättyjä. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä järvenpääläisen ruokablogiryhmän kanssa. Myös moni ruokabloggari seuraa meitä ja saattaa hakea resepteistä vinkkejä. Homma toimii siis molemmin päin.

Uusi laatustandardi

Viime aikoina wurstilaiset on pitänyt kiireisenä erityisesti uusi elintarviketurvallisuusstandardi, BRC, johon Wurstilla satsataan paljon. Uusi standardi teettää valtavasti töitä, kun Wurstilla muutetaan ja tarkennetaan jo olemassa olevia systeemejä sekä tehdään isoja investointeja.

− Meillä on nyt käytössä FSSC 22000 -laatustandardin mukaan sertifioitu laatujärjestelmä, mutta olemme päivittämässä laatujärjestelmää vastaamaan Brittien kehittämän BRC-standardin vaatimuksia. Se on tätä nykyistä laatujärjestelmää tiukempi. BRC-laatustandardin mukaisesti sertifioituja toimijoita ei ole vielä kovin montaa Suomessa. On kuitenkin tärkeää pysyä kehityksessä mukana, sillä kaupparyhmätkin ovat alkaneet vaatia entistä tiukempia laatustandardeja yrityksiltä. Ja onhan se yritykselle itselleenkin tärkeää, että tuotannon kaikista vaiheista jää jälki ja asioita voidaan tarkistaa helposti jälkikäteen.

Pieni on ketterä

Wurstin päätuotteista osa on pysynyt samana aina yrityksen perustamisvuodesta 1986 saakka. Näitä ovat muun muassa Korppukinkku ja Rosvopaisti, jotka ovat löytäneet omat vakiokäyttäjänsä vuosikymmenten aikana. Suosituimpiin tuotteisiin kuuluu myös ikiaikainen klassikko Siskonmakkara, jota on myös valmistettu ihan alusta asti. Mutta mikä onkaan Sallamarin oma lempituote?

− Tällä hetkellä ehdottomasti raakamakkarat. Ne ovat maukkaita, lihaisia ja sopivat monipuolisesti muuhunkin ruoanlaittoon kuin grillattavaksi. Raakamakkarat ovat Suomessa vielä suhteellisen uusi juttu, mutta ne ovat saavuttamassa hyvin jalansijaa markkinoilla. Suomalaiset kokeilevat mukavan rohkeasti uusia juttua. Ylipäänsä ruoanlaitto ja ruokatrendit kiinnostavat minua nykyään todella paljon, ja tästä on ollut paljon apua, kun kehitämme Wurstille uusia tuotteita. Joskus ruokaa laittaessa saatan saada jonkin idean, ja siitä voidaan toteuttaa koe-erä lähes saman tien tuotannossamme. Toisaalta lähes kuka vaan meillä voi ehdottaa uutta ideaa ja sitä voidaan testata. Ja jos homma toimii muidenkin mielestä, niin uusi tuote voidaan tuoda markkinoille hyvinkin nopeasti. Tämäkin on pienen yrityksen ehdottomia etuja ja tällaisesta ketteryydestä on erityisesti hyötyä, kun seuraamme uusia trendejä.

Mitä seuraavaksi?

Tämän haastattelun jälkeen helmikuun aurinko kutsuu Sallamaria uuden lempilajinsa, hiihdon, pariin. Hangilla hiihdellessä on hyvää aikaa miettiä tulevaisuutta mutta myös vain ladata akkuja.

− Viihdyn tuotepäällikön työssäni Wurstilla hyvin. Onhan meillä välillä puhuttu jo sukupolvenvaihdoksesta, mutta mitään sen tarkempia suunnitelmia ei ole vielä tehty. Nyt oikeastaan odotan vain, että koronarokotteet tulisivat ja voisimme palata normaaliin. Matkusteluakin kaipaan. Ulkomaille suuntautuneilla messumatkoilla olemme käyneet tutustumassa niin alan uusimpiin koneinnovaatioihin kuin paikalliseen ruokakulttuuriin. Nyt ei auta kuin malttaa odottaa ja singahtaa makumatkalle omassa kodissa hyvän ruoan parissa!