Lihalehti saa vuodenvaihteessa uuden nimen: Liha ja ruoka. Uuden nimen toivotaan kannustavan yhä useampia tarttumaan tähän liha- ja valmisruoka-alan ammattilehteen.

Lihalehden nimi muuttuu ensi vuonna. Uusi nimi Liha ja ruoka vastaa paremmin lehden sisältöä ja lehden lukijoiden toimialoja. Suurin osa Lihalehden lukijoista on tosiasiassa kaupan ja ammattikeittiöiden puolella, joten uusi nimi kannustaa paremmin tarttumaan tähän liha- ja valmisruoka-alan ammattilehteen.

Lihalehden julkaisija Lihakeskusliitto ry muistuttaa, että liiton jäsenistössäkin monen yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu valmisruoka ja myös esimerkiksi kalatuotteet. Lehden tilaajissa on myös muun muassa meijeri- ja kalateollisuuden yrityksiä.

– Halusimme muuttaa lehden nimen vastaamaan paremmin nykyistä tilannetta. Myös lihaa korvaavat kasviproteiinituotteet ovat monessa yrityksessä kasvava toimiala, Lihalehden päätoimittaja Mari Hannuksela kertoo. Hannuksela toimii myös Lihakeskusliitto ry:n toimitusjohtajana.

——————

Tiesitkö tämän?

86-vuotisen historiansa aikana lehden nimi on muuttunut ennenkin ja yleensä samasta syystä: lehden nimen on haluttu vastaavan paremmin lehden sisältöä.

Lihalehti aloitti nimellä Lihakauppias

Lihalehden historia yltää vuoteen 1935, jolloin julkaistiin ensimmäinen Lihakauppias-lehti. Samana vuonna perustettiin myös Suomen Lihakauppiaitten Liitto ry, nykyinen Lihakeskusliitto ry. Alussa Lihakauppias-lehteä julkaistiin yksityishenkilöiden voimin, vaikka se olikin Suomen Lihakauppiaitten Liitto ry:n virallinen äänenkannattaja. Liitolle lehti siirtyi virallisesti vasta 1940. Vuoden 1935 aikana ilmestyi neljä näytenumeroa.

Lihakauppias-lehti syntyi tarpeesta saada yksityisyrittäjien ääni kuuluville. Lihakauppias-lehden näytenumerossa kirjoitettiin näin:

”Ryhtyessämme julkaisemaan lehteämme lähdemme siitä toteamuksesta, että lihakaupan harjoittamista yksityisyrittäjyyden pohjalla häiritsee joukko epäkohtia, jotka niin yksityisten liikkeenharjoittajain kuin koko ammattialan yrittäjäkunnan etujen nimessä kaipaavat pikaista korjaamista. Mikään muu lehti ei hyvin ymmärrettävistä syistä voi omistaa riittävästi palstoja tällaisten kysymysten perinpohjaiselle selvittelylle, minkä takia moni vähänkin rohkeampaan äänensävyyn laadittu kirjoitus on tähän asti jäänyt julkaisematta.”

Suomen liha- ja Karjatalous

Sotavuonna 1943 lehden nimi vaihtui Suomen Liha- ja Karjataloudeksi. Uuden nimen sanottiin vastaavan paremmin lehden koko aihepiiriä. Sotavuosina lehden teossa oli välillä haasteita, ja osa lehdistä julkaistiin kaksoisnumeroina. Tämä johtui siitä, etteivät ilmoittajat ilmoittaneet, ja tilauksetkin olivat loppuneet jäsenyhdistyksiltä, kun yhdistysten puuhamiehet sotivat rintamalla.

Sotavuosien jälkeenkin lehdenteossa oli omat hankaluutensa, sillä paperia säännösteltiin. Vuonna 1946 Suomen Liha- ja Karjatalous sai määräyksen pienentää paperin kulutustaan 40 prosenttia. Tämä tarkoitti lehden sivumäärän vähentämistä. Säännöstely jatkui ja vuonna 1948 sivumäärä oli vähennettävä 24 sivuun, jolloin monia palstoja joko lakkautettiin tai supistettiin ja lehti ladottiin mahdollisimman pienellä kirjasimella. Vasta vuonna 1949 säännöstelystä päästiin ja lehti jatkoi taas 48-sivuisena ja fontitkin palasivat normaalikokoisiksi.

Lihalehti vuodesta 1973

Lihalehdeksi lehti nimettiin vuonna 1973, jolloin se ilmestyi tabloid-kokoisena. Silloinen Lihakeskusliiton puheenjohtaja, talousneuvos August Heinonen, selitti pääkirjoituksessa, että uuteen nimeen sisältyy kaikki, mikä koskee lihaa aina karjasta kaupan eri portaiden kautta kulutukseen saakka. Alkuperäiseen A4-kokoonsa lehti palasi vuonna 1985, jolloin vietettiin Lihalehden 50-vuotissynttäreitä.

Lähteet: Kivijalkakaupasta konserniin, Lihakeskusliitto ry:n 70-vuotis-juhlajulkaisu ja vanhat Lihalehdet.

Toimittanut Niina Jormanainen