Liha ja ruoka 5 / 2022, Teksti Raila Aaltonen Kuva yllä: Shutterstock
Viimeksi kuluneet 12 kuukautta ovat tarjonneet melkoista myrskyä elintarvikeketjussa. Poikkeuksellisen rajut muutokset lähes kaikkien tuotantopanosten hinnoissa ovat ryskyttäneet veneen laitoja niin jalostavassa teollisuudessa kuin alkutuotannossakin. Elintarvikeala sinnittelee, mutta yritysten konkurssejakin on ennustettu olevan edessä.
– Toimintaympäristön muutos on ollut rivakkaa. Teollisuus on pidellyt veneen reunasta kiinni, ja ollaan tyytyväisiä, että ollaan vielä veneessä, kuvailee Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn alan tunnelmia.
– Oli kustannustaso mikä tahansa, prosessiteollisuus ei muutu miksikään. Arki on pystyttävä hoitamaan, sanoo Atrian Juha Gröhn. Kuva: Atria
Maatiloille viimeiset 12 kuukautta ovat olleet erittäin vaikeaa aikaa. Huono viljasato sinkosi rehun hinnat ennätyslukemiin, ja viljatiloilla tili jäi pieneksi. Kallis energia kurittaa kaikkia tuotantosuuntia. Lannoitteiden hintaa nosti osin energian hinnannousu, osin Ukrainan sodan aiheuttamat vaikeudet raaka-aineiden saannissa.
– Alkutuotanto on yllättänyt kestävyydellään, sanoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus Lukesta.
– Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta tuotantovolyymit ja omavaraisuus ovat säilyneet yllättävänkin sitkeästi. Kansallista omavaraisuutta kuvaavat luvut kertovat, että suomalainen alkutuotanto kykenee vastaamaan kuluttajien tarpeeseen varsin hyvin edelleen.
Luken Jyrki Niemi arvioi, että kustannusindeksin rakentaminen elintarvikeketjun toimijoiden sopimuksiin veisi pari vuotta. Vaihteluvälin määrittäminen vaatisi neuvottelua. Kuva: Marko Mäkinen
Maitoa, lihaa ja viljaa tuotetaan Suomessa lähes kulutusta vastaavasti, eikä näköpiirissä Niemen mukaan ole tuotannon merkittävää supistumista.
Juha Gröhn kokee alan onnistuneen erityisesti siinä, että tilamäärän vähenemisestä huolimatta sianlihan tuotannossa ei ole tullut järisyttävää pudotusta ja siten pysyvää vahinkoa.
– Tuotantorakenne on säilytettävä keinolla millä hyvänsä, koska kerran alas ajetun tuotannon palauttaminen ei taida onnistua.
Teollisuuden tehtävä on Gröhnin mukaan toimia siten, että kuluttajilta tulee ketjuun riittävä rahavirta.
– Kustannusten kohdalla on nyt tehtävä oikeita asioita. Sekä tuottajien että teollisuuden pitää voida pärjätä markkinoilta saatavalla rahalla. Se tuki, mikä tulee maatalouteen peltojen kautta, ei kuulu teollisuudelle.
Hintojen vakaus jäi historiaan
Elintarvikealalla on pitkään eletty hyvin vakaiden panoshintojen aikaa. Gröhn katsoo, että Krimin valtaus vuonna 2014 antoi myrskyvaroituksen, jonka vakavuutta ei tuolloin ymmärretty.
– Talous on ollut ennustettavaa ja hintojen muutokset pieniä, vain prosenttiyksiköitä. Nyt nousut ovat kymmeniä prosentteja niin kustannuksissa kuin lopputuotteen hinnoissa.
Kustannukset lähtivät ennakoitua kovempaan nousuun jo viime vuonna, mutta kuluva vuosi on yllättänyt budjettien laatijat moneen kertaan.
Lähde: Tilastokeskus ja Robonomist
Näppituntumalla toimimisen sijasta yrityksissä on muutettava koko ajattelutapa siitä, mikä on paljon ja mikä on vähän.
– Sumeuden keskellä on yksi pysyvä ilmiö: voimakkaat heilahtelut. Siihen sopeutuminen on pykälä eteenpäin. On lapsellista haaveilla entisten aikojen paluusta, jolloin kustannusten budjetointi pysyi senttien sisällä aiemmasta, Gröhn sanoo.
Volyymi muuttuu jähmeästi
Näppituntumalla ei pärjätä enää maataloudessakaan. Jyrki Niemi näkisi mielellään alkutuotannon toimijoiden kehittävän liikkeenjohdollista osaamistaan ja terhakoituvan toimintaympäristön muutosten seuraamisessa.
Hänen mukaansa maataloustuottajien laiska reagointi muuttuviin suhdanteisiin havaittiin vuonna 2014, jolloin Venäjän vastapakotteet iskivät lujasti suomalaiseen maitosektoriin. Maidon hinta ja tuotannon kannattavuus putosivat, mutta tuotantovolyymi säilyi.
– Tilanteen olisi pitänyt näkyä volyymin laskuna: olisi luovuttu kalleimmista rehuista, joilla ei saada viivan alle tulosta. Tuotannon jatkuminen ennallaan antoi väärän markkinasignaalin. Niin teollisuus kuin kauppakin on totutettu siihen, että tuotannon taso jatkuu samana riippumatta suhdannetilanteesta.
– Jos tilat sopeuttaisivat tuotantomääriä tuottajahintojen ja kustannusten suhteen heiketessä, teollisuuden olisi pakko reagoida hinnoilla. Tällainen on meiltä puuttunut, on tuotettu aina saman verran.
Niemi neuvoisi tiloja käyttämään EU:n tuottajaorganisaatiomallia kaupallisessa edunvalvonnassa nykyistä enemmän. Vahvemman omistajaohjauksen kautta he voisivat myös katsoa paremmin omistamiensa elintarvikeyritysten perään.
Atrian Gröhnin mukaan tilojen pärjääminen on elämän ja kuoleman kysymys suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Kasvi- ja kotieläintuotannon on myös oltava tasapainossa.
– Pieni ja vaatimaton kotieläintuotanto ja nykyisen volyymin kasvintuotanto ei onnistu. Kasvituotanto pitää käyttää pääosin suomalaisessa kotieläintuotannossa. Atrian brändi tarvitsee suomalaista lihantuotantoa – en uskalla edes ajatella, millainen firma Atria olisi ilman sitä.
Kriisi kestää pitkään
Elintarviketeollisuusliiton ekonomisti Bate Ismail puhuu pitkäkestoisesta kustannus- ja kannattavuuskriisistä, joka koettelee sekä elintarviketeollisuutta että maataloutta.
– Viljan hinta on tuplaantunut vuodessa, naudanlihan tuottajahinta noussut 21, sialihan 25 ja siipikarjanlihan 31 prosenttia. Nämä ovat tosi isoja nousuja viime vuoteen nähden.
ETL:n Bate Ismail toivoo elintarvikemarkkinavaltuutetun edistävän yhteisen tilannekuvan luomista vaikeassa taloustilanteessa. Kuva: ETL
Maataloudesta tuleva kustannuspaine on teollisuuden näkökulmasta merkittävin, mutta muutkin kustannukset ovat kauttaaltaan nousseet. Ismail arvioi, että kaikki toimijat eivät vielä täysin hahmota meneillään olevan kriisin kestoa.
– Inflaatiosta tai korkotasosta puhuttaessa ekonomistit puhuvat ”loppuvuoden aikana” nähtävästä piikistä. Mutta ruoan arvoketjua katsottaessa näkee, että kustannuspaine jatkuu pitkälle, pitkälle ensi vuoteen, jopa vuoteen 2024. Ei voida tuudittautua siihen, että tämä on kohta ohi.
Lähde: FAO
Elintarviketeollisuus on pystynyt maksamaan alkutuotannolle korkeampia hintoja jo syksystä 2021 lähtien. Vuodenvaihteen jälkeen se on käynyt neuvotteluja asiakkaidensa kanssa saadakseen korjattua sopimuksiin sidottuja hintoja ylöspäin, ja kauppa onkin tullut jonkin verran vastaan. Julkinen sektori ei ole suostunut neuvottelemaan hintojen avaamisesta kesken sopimuskauden.
Elintarviketeollisuusliitto vaatii neuvottelujen jatkamista syksyllä.
– Ketjuun ei tule rahaa muualta kuin asiakkailta. Siksi tämä kriisi ei ratkea sillä, että teollisuus vaan maksaa raaka-aineista enemmän, Ismail sanoo.
Muuttuvatko sopimuskäytännöt?
Bate Ismail korostaa, että tällä hetkellä kaupalta, teollisuudelta ja maataloudelta puuttuu yhteinen, faktoihin perustuva tilannekuva.
Elintarviketeollisuus toivoisi esimerkiksi elintarvikemarkkinalakiin pykälää, joka määrittäisi, millä ehdoin sopimusneuvotteluja voitaisiin käynnistää nykyistä helpommin.
– Osapuoli ei voisi kieltäytyä uusista neuvotteluista, jos on kustannuskriisi päällä. Keväällä kauppa tuli ”hyvää hyvyyttään” vastaan, mutta julkisten hankintojen puolella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ei tultu pöytään ollenkaan.
– Käytännössä julkisille toimijoille myydään nyt tappiolla, mikä ei ole kannustavaa eikä kestävää ruokaketjulle. Kaikki osaavat laskea, että pieni vastaantulo ei riitä, kun kustannustaso on noussut vähintään 20, jopa 100 prosenttia.
Teollisuudelle ja alkutuotannolle on käynyt selväksi, että sopimuskäytäntöjä on kehitettävä, jotta elämä yhä jyrkempien hintavaihtelujen maailmassa olisi mahdollista. MMT Kyösti Arovuoren Ruokavirastolle tekemä selvitys ehdottaakin kustannusindeksien käyttöönottoa, joiden avulla hintamuutokset saataisiin välittymään ketjussa eteenpäin.
Luken Jyrki Niemi pitää ehdotusta hyvänä.
– Tarvitaan objektiivinen mittari hintasuhteiden muutoksille ja sovittu vaihteluväli, jonka ylittyminen tai alittuminen laukaisisi neuvottelut hintojen tarkistamiseksi hintajakson sisällä. Tietty vaihtelu sallittaisiin edelleen.
Indeksiehtoja voisi Niemen mukaan olla niin tuottajien ja teollisuuden, tuottajien ja kaupan kuin myös teollisuuden ja kaupan välisissä sopimuksissa sekä niissä, joissa julkiset hankintaorganisaatiot ovat osapuolena. Ehto toimisi molempiin suuntiin: hintaa tarkistettaisiin myös, jos panoshinnat laskevat merkittävästi.
Tällainen menettely olisi laukaissut keskustelun hinnoista jo viime vuoden puolivälin jälkeen, riippumatta sovitusta vaihteluvälistä.
Markkinavolyymit ennallaan
Luken huhtikuussa ilmestynyt Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2022 ennakoi, että kannattavuuskriisi ja loppuvuonna kallistuvat lihatuotteet saattavat vähentää sekä lihantuotannon että kulutuksen tasoa hieman nykyennusteista.
ETL:n Ismail ei odota kovin suuria muutoksia volyymeihin eikä myöskään kulutuksen kotimaisuusasteeseen.
– Kauppa käy jo veristä hintakilpailua, ja se tulee vain kiristymään. Kun inflaatio laukkaa, hinnalla on entistä isompi merkitys kuluttajalle. Tämä voi tarkoittaa edullisten tuotteiden kysynnän kasvua. Silti näköpiirissä ei ole, että tuontiruoka dominoisi kysyntää, jos kotimaista ruokaa on saatavissa.
Kaikkien tutkimusten mukaan suomalainen arvostaa kotimaista ruokaa.
Ismail kuitenkin arvioi, että edullisten private label -tuotteiden tarjonta kasvaa. Teollisuuden kannalta asia on kaksipiippuinen: toisille yrityksille rahtivalmistus tarjoaa keinon kasvattaa volyymia ja liiketoiminnan kannattavuutta, toisille taas se on pakkorako. Yleisesti kuitenkin brändituotteiden kysynnän aleneminen pienentää alan yritysten katteita.
Jyrki Niemen näkemys komppaa ekonomistin arviota.
– Vauraissa maissa kotieläintuotteiden hintajousto ei ole kovin merkittävä. Kun kuluttajan ostovoima laskee, valitaan tuoteryhmän sisällä ehkä edullisempia tuotteita ja käytetään vähemmän lisäarvotuotteita. Volyymit tuotannossa eivät muutu merkittävästi.
Lähde: Tilastokeskus
Yritysjärjestelyjä tulossa?
Suomen elintarvikeviennissä Venäjä oli vuonna 2013 suurin kohde 29 prosentin osuudella. Viime vuonna osuus oli 7 prosenttia. Jalostettujen elintarvikkeiden viennin arvo oli noin 100 miljoonaa euroa, ja useilla suomalaisyrityksillä oli myös paikallista tuotantoa. Vienti oli kovin ponnistuksin saatu hienoiseen kasvuun vuoden 2014 aallonpohjan jälkeen.
Nyt yritykset vetäytyvät Venäjän markkinoilta ja tappioita kirjataan vuoden 2022 tuloksiin. Atria myi teollisen toimintansa Pietarissa vuonna 2021 ja luopui lopuistakin kaupallisista toiminnoistaan tänä vuonna. Kipeitä ratkaisuja ovat tehneet myös muiden muassa Paulig, Fazer ja Valio.
ETL:n Bate Ismailin mukaan kannattavuuskriisi voi olla jopa liian lievä sana kuvaamaan joidenkin yritysten tilannetta Venäjän-viennin päättymisen jälkeen.
– Konkursseja ja yritysjärjestelyjä on tulossa. Spekuloidaan myös mahdollisuudesta, että joku kansainvälinen toimija lähtee ostamaan Suomesta hyviä pk-yrityksiä.
Lopuksi valoisia näkymiä
Meneillään oleva tilanne ei vaikuta vain Suomessa, vaan Euroopassa ja koko maailmassa. Juha Gröhn muistuttaa, että Suomi on yhä tiukemmin osa globaalia ruokasysteemiä, eikä markkinoiden ongelmia ratkaista enää kotikutoisesti.
Suomen erityispiirteitä ovat hänen mukaansa kovat kustannukset ja verrattain pienet volyymit.
– 5,5 miljoonaa asukasta mitoittaa ruokamarkkinoiden koon ja teollisuuden toiminnan mittakaavan. Niiden aiheuttamien kustannusten kanssa on vain elettävä. Vahvuutemme on, että tunnemme kuluttajien mieliteot paremmin kuin ulkomaiset kilpailijat.
– Työllisyys on Suomessa nyt hyvä, ja sen ansiosta ihmisillä on mahdollisuuksia kuluttamiseen. Helposti unohtuu, että ruoan kysynnän määrää yksittäisten ihmisten ostopäätökset kaupassa, ravintoloissa ja työpaikkaruokailussa.
Onnistumisia ja kehitettävää
+ Kotimaisessa ruoantuotannossa nähdään potentiaalia, mikä näkyy investointeina. Elintarviketeollisuus investoi tänä vuonna poikkeuksellisen paljon.
– Reagointikykyä kustannuskriisiin on parannettava, erityisesti julkisten hankintojen osalta. (Bate Ismail)
+ Sianlihan tuotannossa ei ole tullut järisyttävää pudotusta ja tuotantorakenne on saatu säilytettyä.
– Joka päivä on kysyttävä, mitä on jäänyt tekemättä ja onko toimintaympäristössä vielä uusia mahdollisuuksia. (Juha Gröhn)
+ Maatalouspolitiikka on onnistunut ylläpitämään kotimaisen tuotannon tasoa huolimatta vaikeasta suhdannetilanteesta. Kannattavuuden varmistamiseen tarvitaan toisia keinoja.
– Markkinariskit kasvavat. Lisääntyvien hintavaihtelujen hallintaan on panostettava yrityksissä aiempaa enemmän. (Jyrki Niemi)
Juttuarkisto
