Lihalehti 7 /2015, Marjatta Sihvonen

Tulevaisuus on keinolihaa, 3D-tulosteita, biojalostamoja – ja innostusta

– Ruoka on maataloudelle samanlainen ryhmätyhmyyden lähde, kuin paperi oli metsäteollisuudelle, täräyttää tulevaisuuden tutkija Olli Hietanen. Samalla hän toteaa, että ruoantuotanto on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden aloista. Vuoden 2050 kuluttaja vain syö 3d-printterillä tulostettua, yksilöllisten ravintovaatimusten mukaista keinolihaa ja vierastaa ajatusta eläimen syömisestä.

Hietanen kehottaa katsomaan asioita laajasta näkökulmasta. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja painottaa, että hän näkee maatalouden ja ruoka-alan tulevaisuuden hyvin valoisana. Kahta seikkaa hän pitää kuitenkin keskeisinä kilpailukyvylle. Ne ovat uusien teknologioiden ja biomateriaalien luova käyttö – tai oikeammin niiden nivoutuminen toisiinsa uudeksi aikakaudeksi.

Biokauden ja elävien koneiden kynnyksellä

Tutkijan kuvat tulevaisuuden biokaudesta hengästyttävät, mutta ovat aivan liian mielenkiintoisia sivuutettaviksi. Hietanen kaappaa kuulijansa mukaan kuvailemalla, miten bioraaka-aineita ja teknologiaa yhdistetään jo nyt.

Suomen Akatemian ohjelmassa kehitetään eläviä mattoja, jotka syövät likaa ja kasveja, jotka toimivat valaisimina, koska niihin on siirretty geeni itsevalaisevista eliöistä. Lääketieteilijät ovat luvanneet tulostaa internetiin yhteydessä olevan keinosilmän viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.
– Nämä esimerkit kuvaavat ihmisen kykyä muokata geenejä ja sitä, mihin suuntaan olemme menossa. Meillä alkaa olla kyky tehdä eläviä koneita ja esineitä. Mikä on kone ja mikä esine, se raja hämärtyy. Hietanen kuvailee.

Kuten rauta- tai kivikausi, biokausi kuvaa kulttuurimme pääteknologiaa ja edistyneintä raaka-aineen muokkausta.
– Kaikki mikä voidaan tehdä tulevaisuudessa bioraaka-aineista, myös tehdään. Oli siten kyse lihasta tai bakteereista tai lehdistä tai oksista – kaikki mikä kasvaa, kelpaa. Tehdään kompostoituvaa elektroniikkaa, ihmisen varaosia, 3d-printterien raaka-aineita, autoja, ruokaa. Ihan mitä tahansa. Tähän johtavat kestävä kehitys, resurssien niukentumien ja myös tieteelliset innovaatiot.

Vielä läheisemmät esimerkit Hietanen osoittaa jo toimivista yrityksistä, kuten varsinais-suomalaisesta Biovakasta.
– Toisesta päästä prosessiin syötetään sisään lantaa, toisesta päästä saadaan energiaa. Japanilaiset taas tuottavat viemärijätteestä hampurilaispihvejä. Kaiken voi hajottaa ja kaiken voi koota uudelleen. Sellaiset teknologiat yleistyvät, Hietanen sanoo.

Sähköpostiaterioita ja 3D-tulostettua keinolihaa

Entä sitten tulevaisuuden ruoka? Mitä tavallinen kuluttaja syö? Hietanen jatkaa kertomalla, miten NASA lähetti viime syksynä avaruuteen jakoavaimen sähköpostilla. Astronauttien tehtäväksi jäi työkalun printtaaminen. Hietanen väittää, että tapaus ei jää osaksi avaruustarinoita, vaan kertoo siitä, miten tulevaisuuden elintarvikkeet kuljetetaan. Myös ruoka voidaan lähettää sähköpostitse, ja 3D-tulostaminen on hyvin yleistä.
– Jos minulla on 3D-printteri, voin pistää tekstiviestin vaikka Roviolle ja saan Angry Birds -sämpylän. Vitsi on siinä, että sen voi tehdä kuka vain, vaikka Turku Energia.

Myös lihaa tulostetaan.
– Muistaakseni printattu pihvi maksoi vuonna 2009 noin miljoona dollaria. Nyt se maksaa 11 euroa. Vuonna 2050 lehmä on algoritmi. Me ei tarvita lehmää mihinkään.

Hietanen on vakavissaan. Hän pitää todennäköisenä, että kahden tai viimeistään kolmen sukupolven kuluttua tavallinen kuluttaja pitää outona ajatusta, että söisi elävän eläimen lihaa. Vaihtoehtona on terveellinen, oman aineenvaihdunnan mukaan suunniteltu ja eettisesti tuotettu tuloste.

Kuka voittaa uudessa teknologiassa?

Entä mitä tapahtuu suomalaiselle ruoantuottajalle tai jalostajalle? Karkaako kaikki työ kansainvälisille algoritmien laskijoille tai vielä kauemmas?
– Jos minua joku harmittaa, niin se on se keskustelu että työ loppuu, Hietanen puuskahtaa. – Ei teknologia vie meiltä työpaikkoja vaan ihan päinvastoin. Tulevaisuuden agribisneksen menestys riippuu siitä, otetaanko näitä uusia teknologioita käyttöön.

Hietanen ei pidä mahdottomana, että maanviljelijät lähtisivät ensimmäisten joukossa mukaan tulevaisuuden teknologiahyppyyn. Ovathan he jo robotiikan eturintamassa.
– Suomalainen maatila voi tuottaa vaikka minkälaisia algoritmeja. Tai biomateriaaleja, toimia kasvattamona. Kyllä se tuotanto jossakin edelleen tapahtuu. Sen sijaan että meillä olisi joku metsätalouden tai agritalouden auringonlasku, näkisin että meillä ei ole koskaan ollut niin hyviä mahdollisuuksia kun nyt, meillä on kaikki se osaaminen mitä tarvitaan. Mutta meidän täytyy ajatella bisnes vähän uudestaan.

1600-luvun visiot eivät enää toimi

Viestiä toimialan uudelleen ajattelemisesta Hietanen on tutkimusryhmineen vienyt kaikille teollisuuden aloille.
– Metsäteollisuus oli vähälle mennä ihan kyykkyyn yrittäessään tehdä aina vaan parempaa paperia, nopeammin ja halvemmalla, vaikka paperin käyttö väheni. Meidän viestimme oli: ei mitään hätää, teidän pitää vaan unohtaa pari pikku juttua kuten puu ja paperi. Nyt nousevat biojalostamot eli biotalous on aiempaa suurempi asia, Hietanen kuvaa.

Samaa Hietanen kehottaa ajattelemaan ruoantuotannossa. Hakemaan uudet yhteistyökumppanit täysin uusilta aloilta ja luomaan uusia tuotantoketjuja. Unohtamaan hetkeksi ruoan, jotta nähdään, mitä kaikkea elintarviketeollisuuden sivuvirroista tai peltomaasta voidaan tuottaa.
– Agripuolella ei ole suuria toimijoita jotka voisivat estää kehityksen. Metsäteollisuudessa oli muutama jättiläinen, agripuolella kehitys on täysin asennekysymys. Se että suomalainen syö vain suomalaista ruokaa, on ollut samanlainen arvo parisataa vuotta. Jos minulta kysytään, on hyvin epätodennäköistä että 1600-luvulta tuleva ajattelu toimisi visiona ja menestystekijänä suomalaiselle maataloudelle, Hietanen haastaa.

Yhteiskunta ei satsaa riittävästi biokehitykseen

Hietanen ei hellitä, vaan heittää vielä hyönteiset lautaselle. Hänen mukaansa syömme lähitulevaisuudessa edullisesti tuotettuja hyönteis- ja kasviproteiineja. Tämä kehitys ei sulje pois kalaa tai lihaakaan, mutta niiden tuotantoa kehitetään suljettujen biojalostamojen suuntaan, jotka tuottavat kiertotalouden ratkaisuilla niin sähköä, lämpöä kuin ruokaa, ja kaikki hyödynnetään sataprosenttisesti.

Mistä ruoka-alan yrittäjä voisi lähteä liikkeelle? Miten tulevaisuuteen on mahdollista siirtyä nykyhetken Suomessa?

Hietanen varoittaa, että yhteiskunnan satsaus biokauteen ei ole tällä hetkellä riittävä. Samanlaista ilmiötä kuin tietoyhteiskunnan ja Nokian nousu ei nykyisillä resursseilla saada aikaan, eikä hallitus ole asioiden tekijä, vaan kehitys lähtee yrittäjistä.

– Tarvittaisiin agripuolen startup-toimintaa. Tietokone- ja pelipuolelle on kaikenlaista slushia jossa tekijät tapaavat toisensa. Haetaan nuoret isännät ja emännät yhteen bilettämään ja pohtimaan sitä mikä olisi hauskinta mitä he tietävät. Tehkää sitä mikä on teille tärkeää, kehottaa Olli Hietanen.

© Copyright - Lihalehti