Teresa Välimäki: Peltiruoka kolahti

Lihalehti 5 / 2020, Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen

Ruoka-alan yrittäjä ja toimittaja Teresa Välimäki tuli viime keväänä tunnetuksi peltiruokaresepteistään. Välimäki arvostaa erityisesti tuoreita ja aitoja raaka-aineita.

Tulit keväällä tunnetuksi ”peltiruoasta”. Mitä se on?

Peltiruoka ei ole mikään uusi juttu ja monet muutkin ovat tehneet sitä jo kauan. Uunipellille asetellaan sopiva sekoitus vihanneksia, juureksia ja vaikkapa lihaa ja kananmunia. Mausteiksi riittävät suola, pippuri ja öljy. Peltiruoka valmistuu puolessa tunnissa ja lapsikin osaa tehdä sitä turvallisesti. Vihanneksista tulee pellillä paahdettaessa sopivan rapeita. Viime keväänä, kun perheet tekivät paljon ruokaa kotona, lähti peltiruoka leviämään Instagram-tililtäni nopeasti. Kun reseptin avainsanat ovat helppo, nopea ja maukas, on se takuulla hitti. Peltiruoassa on lukuisia variointimahdollisuuksia eikä siihen siksi kyllästy.

Ilmenikö korona-ajassa yllätyksiä ihmisten ruokakäyttäytymisessä?

Kieltämättä yllätti ja hieman huvittikin, että lihahyllyissä oli joskus tyhjää, kun taas vegaanituotteita oli koko ajan hyvin saatavissa. Kasvisruokatrendi ei näkynyt ihmisten käyttäytymisessä. Kriisitilanteessa haluttiin palata tuttuihin ja turvallisiin ruokiin eikä kulkea trendin harjalla miettimässä, onko pakastimessa varmasti tarpeeksi nyhtökauraa ja härkäpapua. Toisaalta käyttäytymisen ymmärtää. Kun haluaa tehdä nopeaa ja ravitsevaa ruokaa, on jauheliha siihen tarkoitukseen helppo ja tuttu raaka-aine.

Millainen tulevaisuus lihalla on?

Liha pysyy suomalaisten ruokapöydissä. Lihan ja kasvisruoan vastakkainasettelu on turhaa, sillä lihan syönnin lopettaminen ilmastosyistä ei ole globaalisti ratkaisu mihinkään. Ilmastollisesti ja terveydellisesti kestävä ratkaisu löytyy lihan ja kasvisten välimaastosta.

Uskon, että ihmiset syövät tulevaisuudessa nykyistä vähemmän mutta laadukkaampaa lihaa. Monille ihmisille, itsellenikin, laatuun kuuluu se, että eläintuotanto on eettisesti kestävää ja että eläimiä kohdellaan hyvin eikä niille syötetä geenimuunneltua rehua.

Luotan suomalaiseen lähilihaan enemmän kuin tuontilihaan. Minulle kotimaisuus ja lähellä tuottaminen ovat laatumääreitä. Suomalainen liha on superlaadukasta, mutta me olemme usein liian vaatimattomia tässäkin asiassa.

Lihasta kannattaa brändätä erikoistuotteita Kaartilan mallaspossun tapaan. Myös erilaiset leikkuut lisäävät ihmisten kiinnostusta lihaan. Hyvä esimerkki siitä, että laadukas liha kiinnostaa ihmisiä, on Atrian Helsinkiin avaama pihviravintola. Se on rohkea ja hyvä veto.

Millaista lihan pitää olla, jotta se on hyvää?

Lihassa pitää olla riittävästi rasvaa. Olen ollut kahtena vuonna kesätöissä pienessä lounaisranskalaisessa hotellissa ja siellä olen oppinut arvostamaan runsaasti rasvaa sisältävää lihaa. Itse ostan usein entrecôte’a juuri rasvan vuoksi. Rasvaisen lihan valmistaminen on paljon helpompaa. Lihaksikkuuden ja terveyden tavoittelu on mennyt vähän liian pitkälle.

Tällä hetkellä lihan valmistamisessa trendeinä ovat grillaus ja savustaminen. Krouvi ja rehti tekeminen, esimerkiksi rosvopaisti, on arvossaan. Lihan valmistaminen epäsuorassa lämmössä on nouseva kypsennystapa. Myös kuivakypsytys, dry-age, kasvattaa suosiotaan.

Teresa Välimäen mielestä keittokirja on keittiön paras käyttöliittymä. Lokakuussa häneltä ilmestyy ”Le Keittokirja” kokemuksistaan lounaisranskalaisen pikkuhotellin kesäkokkina.

Millaisena näet suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin kehityksen?

Ruokakulttuurimme on kehittynyt valtavasti ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Kaikilta ruokaketjun toimijoilta toivon avointa mieltä uusia asioita ja ulkomailtakin tulevia ideoita kohtaan. Ravintolaruoka alkaa olla meillä hyvin laadukasta, vaikka muut Pohjoismaat ovatkin vielä edellä. Mestarilähtöisyys, yrittäjyys ja intohimo hyvään ruokaan ovat vieneet ravintola-alaa valtavasti eteenpäin. Myös tiedonvälityksen sähköistymisellä on suuri merkitys, sillä inspiraation hakeminen ja saaminen ulkomailta on nyt paljon helpompaa kuin 1990-luvulla, jolloin itse aloitin ravintola-alalla. Ulkona syöminen lisääntyy jatkossakin, kunhan korona-aallosta selvitään.

Suomen häpeätahra on julkinen joukkoruokailu. Lapsille kouluissa ja vanhuksille hoitolaitoksissa tarjotaan usein lähes ala-arvoista ruokaa. Vanhuksille ruokailu on päivän kohokohta, ja he ansaitsisivat hyvää ruokaa. Pitää muistaa, että laadukas ja kallis eivät ole synonyymejä. Julkisiin keittiöihin tarvittaisiin suuri asennemuutos.
Varmasti ruoan ympäristövaikutuksia seurataan jatkossakin tarkasti. Hiilijalanjälkeä voidaan pienentää prosessoimalla ruokaa vähemmän ja käyttämällä enemmän aitoja raaka-aineita. Miksi markkinoille pitää tuoda jatkuvasti lisää pitkälle prosessoituja kasvisruokia? Aidot ja puhtaat kasvistuotteet, samoin kuin liha, ovat aina maukkaampia kuin jalostetut einekset.

Olet Ruokatoimittajat ry:n puheenjohtaja. Voivatko ja haluavatko toimittajat vaikuttaa suomalaisten ruokailutottumuksiin?

Toimittajat pystyvät vaikuttamaan melko paljonkin ihmisten ruokavalintoihin. Esimerkkinä voisi nostaa kurpitsan. Sitä ei osattu vielä vähän aikaa sitten käyttää ruoanlaitossa, mutta kun kurpitsa nostettiin esille, on sen käyttö lisääntynyt huomattavasti. Ruokabloggaajat ja muut mikrovaikuttajat saavat sanomansa perille usein toimittajia paremmin. Kuluttajien on helpompi lähestyä bloggaajia, koska he näkevät bloggaajat vertaisinaan, ei ammattilaisina. Toimittajat ja bloggaajat ovat vieneet suomalaista ruokakulttuuria valtavasti eteenpäin. Kun on valta vaikuttaa, on muistettava myös vastuu. Joskus vaikutusvaltaa käytetään vastuuttomasti tuomalla esille esimerkiksi yksipuolisia dieettejä.

Mitkä asiat vaikuttavat omiin ruokavalintoihisi?

Ostan lähinnä lisäaineettomia, aitoja raaka-aineita. Tykkään paljon kasviksista ja perunasta. Olen ruokavalinnoissani aika lailla keskitien kulkija. Pidän myös sesonkiajattelusta. Tuoreita mansikoita ei tarvitse ostaa talvella, sillä ne ovat kesän juttu. Suomalainen mansikka on maailman paras!

Milloin söit viimeksi lihaa ja missä muodossa?

Eilen tein lasagnea kotona ja aamulla laitoin leivän päälle broilerileikettä.

Teresan peltiruoka

Ainekset:
parsakaalia
naattiporkkanoita
paketti pekonia
3 kananmunaa
fetaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kuivattua yrttiä (esim. timjami)

1. Laita pellille parsakaalia lohkoina sekä muutama naattiporkkana. Lisää paketti pekonia ja riko väleihin muutama kananmuna.

2. Loikota parsakaalille ja porkkanoille vähän oliiviöljyä ja mausta koko pelti suolalla, mustapippurilla ja jollain kuivatulla yrtillä. Murenna sitten kasvisten päälle fetajuustoa.

3. Paista uunissa 220-asteessa 15–20 minuuttia.