Pula naudanlihasta kurittaa jalostajia

Lihalehti 3 / 2018, Markku Pulkkinen

Naudanlihan tuotanto Suomessa on hiipunut viime vuosina. Omavaraisuusaste on enää 80 prosenttia. Pienillä ja keskisuurilla lihanjalostajilla on vaikeuksia saada suomalaista lihaa.

Suurin syy naudanlihapulaan on lypsylehmistä luopumista kiihdyttänyt maidon tuottajahinnan lasku. Myös lehmien keskituotoksen nousu on vähentänyt lehmien määrää. Pienemmällä lehmämäärällä pystyy tuottamaan saman määrän maitoa, jolloin lihantuotantoon myytäviä vasikoitakin syntyy vähemmän.

Myönteinen uutinen naudanlihasektorilla on pihvilihan kasvanut kysyntä. Suomalaiset oppivat vähitellen tunnistamaan pihviliharotuja ja osaavat ostaa lihantuotantoon jalostettujen nautojen lihaa herkutteluhetkiinsä. Pihvilihan ympärille onkin syntynyt suuri määrä pienempiä lihan jalostajia ja suoramyyjiä.

Omavaraisuus laskenut nopeasti
Naudanlihan kulutus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana tasaista tahti, noin prosentin vuodessa. Tuotantomäärä on edelleen samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna naudanlihan omavaraisuus oli vain 80 prosenttia, kun se vielä kymmenen vuotta sitten oli 90 prosenttia.

– Naudanlihan kulutuksen ennakoidaan pitkälläkin tähtäimellä pysyvän melko vakaana, mutta epävarmuus kotimaisen tuotannon riittävyydestä on kasvanut. Vaje suhteessa kulutukseen on vaarassa edelleen kasvaa. Samaa kehitystä ennakoidaan myös muualle Eurooppaan, toimitusjohtaja Anne Kallinen Kantar TNS Agrista kertoo.

– Valopilkkuna Suomessa on emolehmien määrän kääntyminen pieneen kasvuun. Nuoren naudan teurasmäärästä jo lähes 80 prosenttia tulee lihantuotantoon erikoistuneilta tiloilta. Maitotilat ovat silti edelleen merkittävä lihantuottaja, sillä maitotiloilta tulee arviolta 40 prosenttia kaikesta naudanlihasta, kun teuraslehmät lasketaan mukaan.

 

Atria ja HK lisäävät tuotantoa
Molemmat isot naudanlihan hankkijat ja jalostajat, Atria ja HKScan, ovat käynnistäneet emolehmätuotannon lisäämiseen tähtäävät ohjelmat. Yritykset tarjoavat naudanlihantuottajille suunnittelupalveluja ja taloudellisia kannusteita laajennus- ja uusinvestointeihin.

– Atrian tavoitteena on saada 10 000 emolehmää lisää Atrian ketjuun. Nyt Suomessa on yhteensä noin 60 000 emolehmää, joten lisäys on merkittävä. Se ei silti välttämättä paranna naudanlihan omavaraisuusastetta, mutta korvaa joka tapauksessa lypsylehmien vähenemistä, hankintajohtaja Sinikka Hassinen Atrialta sanoo.

Atrian Emolehmä 2020 -ohjelma tuo toteutuessaan kolme miljoonaa kiloa lisää naudanlihaa elintarvikeketjuun. Määrä on huomattava, sillä naudanlihaa tuotettiin Suomessa viime vuonna 86 miljoona kiloa.

Kehitysohjelman keskeisiä elementtejä ovat konseptimallit emolehmäpihattoihin, emolehmätuotannon investointilisä ja uudenlainen rahoitusmalli eläinaineksen hankintaan.

– Kiinnostusta emolehmien kasvattamiseen on ollut ja Atrian sopimustuottajat ovat lähteneet toteuttamaan investointeja rivakasti. Viime vuonna rakennettiin jo runsas tuhat uutta emolehmäpaikkaa ja tälle vuodelle ovat suunnitelmat vireillä 2 500 emolehmän lisäykselle. Uskon, että tavoitteemme 10 000 uudesta emolehmästä toteutuu vuoteen 2025 mennessä.

HKScan puolestaan tavoittelee omalla Rotukarja 2025 -ohjelmallaan noin 3 200 emolehmän eli noin miljoonan lihakilon lisäystä vuoden 2025 loppuun mennessä.

– Ohjelman vastaanotto on ylittänyt odotuksemme. Olemme muutamassa kuukaudessa solmineet sopimuksia, jotka tuovat tuhat uutta emolehmää ketjuumme. Uskon, että tavoitteemme yli 3 000 uudesta emolehmästä toteutuu, HKScanin alkutuotannosta ja eläinhankinnasta vastaava johtaja Pia Nybäck sanoo.

Myös HKScan tarjoaa tuottajilleen valmiit, kustannustehokkaat kasvattamomallit sekä rakennusasiantuntijan tuen investoinnin toteuttamisen aikana. Laajentava emolehmätila saa myös muut kehittämispalvelut, kuten eläinten ruokinnan suunnittelun, eläinten terveydenhuoltopalvelut ja muun neuvonnan.

Sekä Atria että HKScan sitouttavat tuotantoaan laajentavat sopimustilansa viiden vuodeksi toimittamaan naudanlihan vain kyseisille yrityksille. Tätä kautta tapahtuva tuotannon kasvu ei siten välttämättä tuo välitöntä helpotusta pienten ja keskisuurten lihanjalostajien naudansaantiongelmiin.

Hankinta yhä työläämpää
Sastamalassa toimiva Liha Hietanen Oy teurastaa 200–250 nautaa viikossa. Yrityksellä on vuosikymmeniä pitkät perinteet ja siksi se saa hankittua teurastettavia nautoja melko hyvin. Kilpailu teuraseläimistä on kuitenkin kiristynyt.

– Maitotilat ovat vähentyneet ja siksi joudumme tekemään lihan hankinnassa entistä enemmän töitä.

Uusiakin maatila-asiakkaita olemme silti saaneet lopettaneiden tilojen tilalle, toimitusjohtaja ja yrittäjä Timo Hietanen kertoo.

– Hyvä palvelu ja kilpailukykyinen tilityshinta ovat valttejamme. Haluamme palvella yhtä lailla suuria kuin pieniäkin nautatiloja. Hoidamme teuraseläinten ostamisen lisäksi myös vasikkavälitystä. Maitotilat muodostavat edelleen nautahankintamme rungon, mutta ostamme teuraseläimiä myös sonni- ja emolehmätiloilta.

Hietanen myöntää, että naudanlihasta on heilläkin niukkuutta, sillä lihanjalostajat kysyvät paljon kotimaista nautaa. Toimintaa hankaloittaa myös nautojen teurastusten kausivaihtelu. Alkuvuonna naudanlihasta on suurin pula, kun syksyllä teurastukset jopa hieman ruuhkautuvat.

– On huolestuttavaa, että naudanlihan omavaraisuus on jatkuvasti laskenut. Tilanne korjaantuisi parhaiten, jos maidon ja lihan hintaan saataisiin kaupoissa tasokorotus. Kauppojen halpuuttaminen on ajanut suomalaisen naudanlihan ahtaalle.

Hietanen pitää kilpailua nautojen hankinnassa normaalina ja uskoo yrityksensä pärjäävän jatkossakin kilpailussa lihaosuuskuntien kanssa.

– Pienen teurastamon pitää olla ketterä ja nopealiikkeinen. Vain siten voi pärjätä. Pitää myös olla valmis tekemään kaikkien kanssa kauppaa.

Hietanen ei näe uuden, yksityisen lihanhankintayrityksen perustamista osuuskuntien vastapainoksi tarpeellisena. Kokemukset aikaisemmalta ajalta ovat huonot. Nykyiset pienet ja keskisuuret teurastamot pystyvät hänen mielestään hoitamaan tehokkaasti eläinhankintaa alueillaan, vaikka työaikaa hankintatyöhön kuluukin melko paljon.

Leikkaamo ostaisi enemmän
Lihakas Oy jalostaa naudanlihaa kymmenen henkilön voimin Hyvinkäällä. Naudat ostetaan leikkaamoon ruhoina ja leikatut lihat myydään lihatukkureille sekä pieneltä osaltaan suoraan ruokakauppoihin. Yritys on Hyvää Suomesta -merkillä sitoutunut suomalaisen lihan käyttämiseen.

Toimitusjohtaja ja omistaja Kari Hämäläinen harmittelee, että suomalaisen naudan saatavuus on käynyt yhä vaikeammaksi.

– Ostan ruhot pieniltä ja keskisuurilta teurastamoilta, koska isot yritykset eivät myy meille naudanruhoja. Pystyisin myymään suomalaista naudanlihaa paljon enemmän, jos vain saisin raaka-ainetta. Nyt pitää myydä sen mukaan, paljonko saa leikattavaa. Naudanlihan saatavuus vaihtelee myös vuodenajoittain, mikä on jalostajalle ongelma, Hämäläinen kuvailee.

Lihakas ostaa enimmäkseen vain lypsylehmien ruhoja, tällä hetkellä 60–70 kappaletta viikossa. Vuositasolla yritys jalostaa noin 900 000 kiloa naudanlihaa.

– Haluaisimme erityisesti 300–400 kilon painoisia, nelosrasvaisuusluokan ruhoja. Niistä pystyy parhaiten jalostamaan monipuolisia tuotteita.

Hämäläinen haluaa jatkossakin keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa eli leikkaamiseen. Siksi hän ei ole kiinnostunut perustamaan omaa lihanhankintaketjua eikä teurastamoa.

– Lihamäärät ovat niin pienet, että hankintaan ei tarvita lisää ostajia eikä kilpailua. Nykyisillä teurastamoilla on jo osaaminen nautojen hankintaan.

Hämäläinen toivoo, että naudanlihan tuotantoa pystyttäisiin Suomessa lisäämään, koska suuri osa kuluttajista haluaa kotimaista lihaa.

– Ulkomaalaista lihaa en halua jalostaa, vaikka se olisikin halvempaa. Tuontiliha teettäisi suomalaisen lihan ohessa jalostettuna liikaa työtä, Hämäläinen linjaa.

Toimittajan kommentti

Olisiko uuden hankintaketjun aika?
Pula suomalaisesta naudanlihasta on fakta. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa naureskeltiin ruotsalaisille, jotka eivät Euroopan unioniin liittyessään osanneet hoitaa asioita niin, että lihan omavaraisuus olisi säilynyt hyvällä tasolla. Nyt olemme Suomessa lähes samassa tilanteessa: naudanlihan kulutus on kasvanut ja tuotanto vähentynyt.

Naudanlihan tuottajille tilanne on periaatteessa hyvä, sillä alituotanto on aina varmempi tae tuotteen hinnalle kuin ylituotanto. Naudanlihan jalostajille tilanne on sen sijaan huono. Raaka-aineesta joutuu kilpaileman ja sitä saadakseen pitää maksaa parempi hinta kuin muut.

Reilu kilpailu tekee aina hyvää. Se on sallittua ja toivottavaakin, sillä se kirittää kaikkia tehokkaampaan toimintaan. Näin myös naudanlihaketjussa.

Kilpailuun kuuluu tietysti myös se, että niukkaa raaka-ainetta ei myydä kilpailijoille, vaan tuotetaan sille itse arvonlisä. Jos raaka-ainetta kuitenkin myydään muille, niin varsin kalliiseen hintaan. Tämä on tilanne Suomen naudanlihamarkkinoita hallitsevissa Atriassa, HK:ssa ja Snellmanilla, sillä ne itsekin kärsivät nautapulasta.

Pienten ja keskisuurten lihanjalostajien kamppailu kolmen ison toimijan kanssa on lähes taistelua tuulimyllyjä vastaan. Isoja yrityksiä ei voi kilpailulainsäädännön perusteella pakottaa myymään raaka-ainetta kilpailijoilleen, kun millään lihatoimijalla ei ole Suomessa määräävää markkina-asemaa.

Taistelussa niukasta raaka-aineesta voi kuitenkin pärjätä kohtuullisesti, kunhan liikkuu ketterästi. Monet lihantuottajat ovat tyytymättömiä omaan tuottajaosuuskuntaansa. Närää kuuluu herättävän etenkin viljelijöiden omistamien ja hallinnoimien osuuskuntien maksama kehno hinta, vaikka naudanlihasta on pulaa.

Pienempi lihan ostaja pystyy kilpailemaan toki hinnalla, mutta myös joustavalla ja hyvällä palvelulla. Monet kotieläintuottajat arvostavat myös sitä, että teuraseläinten kuljetusmatkat pysyvät kohtuullisina. Se on pienten teurastamojen etu.

Pienemmät lihanhankkijat ja -jalostajat voisivat myös yhdistää voimiaan nautojen hankinnassa. Oman hankinnan käynnistäminen ei ole avaruusteknologiaa ja yhteistyöllä hankintaan saataisiin myös kustannustehokkuutta. Aika uudelle tai uusille naudanostajille olisi nyt otollinen. Ne myös todennäköisesti lisäisivät naudanlihan tuotantoa Suomessa.

Pihvilihan kysynnän ja hintojen nousu luo uskoa siihen, että muunkin naudanlihan kysyntä jatkuu hyvänä. Uuden hankintaketjun tai -ketjujen rakentaminen ei siten olisi kovin riskipitoinen bisnes. Parhaillaan rakennetaan esimerkiksi uutta tuottajavetoista teurastamoa Inkooseen.

Ymmärrettävää on myös se, että naudanlihatuotteita jalostetaan ulkomaisesta lihasta niin kauan kun nautapula jatkuu eivätkä isot toimijat myy raaka-ainetta kilpailijoilleen. Tuontiraaka-aine on elintarvikevalvonnan ansiosta yhtä turvallista kuin suomalainenkin. Ja suuri osa kuluttajista katsoo edelleen vain leikkelepaketin hintaa, ei raaka-aineen alkuperää.