Pia Mäkelä muutoksen ohjaksissa – ensimmäinen vuosi Ruokavirastoa

Lihalehti 8 / 2019, teksti Mari Hannuksela, kuvat: Ruokavirasto ja Shutterstock

Suomessa Ruokaviraston toimiala on kokenut isoja murroksia. Samaan aikaan kansainvälinen toiminta­ympäristö on vaativampi kuin ehkä koskaan. Elintarvike­ketju­linjan ylijohtaja Pia Mäkelä pysyy rauhallisena ja kehittää laajoja kokonaisuuksia.

Ruokaviraston toiminta alkoi kuluvan vuoden alusta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Maaseutuvirasto Mavi sekä osa maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta yhdistyivät yhdeksi virastoksi, jolla on noin tuhat työntekijää. Samaan aikaan valmisteltiin uutta elintarvikelakia, jonka tilanne mutkistui eduskuntavaalien jälkeen. Lakipaketti on vielä kesken, eikä maakuntauudistuksesta oikein kukaan osaa sanoa mitään. Kaikki tämä on kuormittanut Ruokaviraston asian­tuntijoita.

Millainen on ollut Ruokaviraston ensimmäinen vuosi? Ruokaviraston elintarvikeketjulinjan ylijohtaja Pia Mäkelä kertoo, että vuoden aikana on sovitettu yhteen kolmen viraston toimintakulttuureja.

– Yhdistyminen luonnollisesti vie aikaa. Olemme nyt hakeneet yhteisiä toimintatapoja ja synergioita läpi viraston. Lisäksi uuden viraston strategiatyö on parhaillaan menossa, mutta uusi strategia ei vielä ole täysin valmiina.

Nykyisin Ruokavirastossa on kolme substanssista vastaavaa linjaa: maaseutulinja, elintarvikeketjulinja sekä laboratorio- ja tutkimuslinja. Mäkelän mukaan yhteistyö on kehittynyt hyvin eri linjoissa sekä myös linjojen välillä.

– Kun olemme samassa virastossa, on entistä helpompi löytää yhteistyömahdollisuuksia. Esimerkiksi elintarviketuotantoa näkee nyt useammalta eri kannalta kuin ennen. Meillä on koko ketju pellolta pöytään: maataloustuet, eläinten terveys, kasvintuotanto, laboratoriot, tieteellinen tutkimus ja riskinarviointi. Sekä tietenkin elintarvike- ja muun valvonnan ohjaus.

Lisäresursseja toivotaan kehittämiseen

Ruokaviraston strategiatyön ytimessä on asiakas. Pia Mäkelä kertoo, että isona tavoitteena on ”yhden luukun” periaate, eli se että asiakas voisi saada mahdollisimman monta palvelua saman palvelukanavan kautta.

– Meille on rekrytoitu asiakkuusjohtaja Jaakko Rinne johtamaan asiakastyön kehittämistä. Haluamme näkyä asiakkaalle yhtenäisenä virastona. Sähköisen asioinnin kehittäminen on iso osa tätä prosessia.

Ruokavirastossa onkin omasta takaa loistavaa IT-osaamista.

– Olemme juuri saaneet valmiiksi ministeriöiden pyytämän digitalisaatiosuunnitelman. Tarkoitus on koota digitalisaatiotarpeita isoiksi kokonaisuuksiksi, jotka vaikuttavat läpi koko viraston, Mäkelä selostaa.

Haastatteluhetkellä Mäkelä jännittää valtion lisäbudjetin kohtaloa. Ruokavirasto on joutunut säästösyistä käynnistämään YT-neuvottelut. Kehittämistyö kuitenkin vaatii voimavaroja, joita varten toivotaan apua lisäbudjetista. Aikaisemmin virasto on saanut valtion budjetissa lisärahaa muun muassa afrikkalaisen sikaruton torjuntaan sekä elintarvikkeiden vientiasioiden edistämiseen.

Kansainvälisen yhteistyön rooli kasvaa

Samaan aikaan ylijohtaja Pia Mäkelä toimii aktiivisesti sekä EU-tasolla että globaalilla tasolla. EU-maiden elintarviketurvallisuudesta vastaavien virastojen johtajilla on oma vapaaehtoinen yhteistyöelin, The Heads of Food Safety Agencies. Pia Mäkelä kuuluu Suomen edustajana tähän ryhmään, jossa on EU-maiden lisäksi myös muutamia muita eurooppalaisia maita.

– Mietimme siellä yhdessä, miten voisimme parhaiten hoitaa elintarvikevalvontaa, muun muassa jakamalla hyviä käytäntöjä. Toimintaan kuuluu useita erilaisia työryhmiä, jotka ovat keskittyneet omiin aihepiireihinsä. Esimerkkinä vaikkapa työryhmät koskien elintarvikepetosten torjuntaa tai yksityisten elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmien hyödyntämistä viranomaistyössä.

Ennen kokouksia eri maiden asiantuntijat valmistelevat käsiteltäviä asioita. Samoja asioita pohditaan usein monissa maissa ja The Heads of Food Safety Agencies -yhteistyössä pyritään löytämään näihin eri teemoihin yhteisiä näkemyksiä Euroopan tasolla.

Globaalilla tasolla Ruokaviraston toimialaan kuuluvia asioita hoidetaan mm. Codex Alimentarius -yhteistyössä. Se on WHO:n ja FAO:n alainen organisaatio, joka kehittää kansainvälisiä standardeja elintarvikealalle.

– Sen lisäksi olemme mukana myös muun muassa maailman eläintautijärjestön (OIE) toiminnassa ja monenlaisessa WHO-yhteistyössä.

Isoja haasteita ovat hänen mukaansa ilmastomuutos ja globalisaatio. Esimerkiksi eläin- ja kasvitauteja sekä tuholaisia saapuu maahan matkustamisen ja tuonnin mukana, myös lemmikkieläinten mukana. Luonnossa Suomeen leviää omia reittejään myös kokonaan uusia eläin- ja tuholaislajeja, esimerkiksi villisika ja viimeisimpänä kultasakaali.

– Meillä on tärkeä rooli myös metsäasioissa. Seuraamme ja valvomme aktiivisesti metsätuholaisia ja valvomme muun muassa taimien laatua.
Mäkelän mukaan eläinten ja kasvien tuholais- ja tautiepidemioissa kaikkein tärkeintä on nopeus. Tautitapaukset täytyy todeta nopeasti, ja myös korjaavat toimenpiteet pitää saada viipymättä käyntiin.

– Mitä nopeammin tilanne saadaan hoidettua, sen parempi.

Harmaa talous kuriin verkostolla

Globalisaatio tuo myös elintarviketurvallisuusriskejä. Elintarvikkeet liikkuvat rajojen yli ja uusia toimijoita tulee Suomeenkin erityisesti ammattikeittiöpuolelle. Usein toimijoita tulee ja menee, yritysten nimet vaihtuvat ja elintarvikevalvonta joutuu ponnistelemaan pysyäkseen tilanteen tasalla. Hyvä työkalu tähän on ollut Ruokaviraston suosittu pk-yrityshanke, joka on kehittänyt selkeää opastusmateriaalia monilla eri kielillä. Materiaalia ja koulutusta on saatavana myös verkossa. Hanke loppuu vuoden 2019 lopussa, mutta hyvät käytännöt ovat Pia Mäkelän mukaan tarkoitus ottaa osaksi Ruokaviraston normaalitoimintaa.

Ruokavirasto on havahtunut myös nettikaupan räjähdysmäiseen kasvuun.

– Netissä on paljon hyviä toimijoita, mutta sen lisäksi siellä myydään vähän kaikenlaista, myös elintarvikkeiden osalla, Pia Mäkelä lausahtaa.
Elintarvikevalvonnan tavoitteena on, että elintarvikkeiden nettikauppaa valvotaan yhtä tarkasti kuin ns. kivijalkakauppoja. Onneksi uusi EU:n valvonta-asetus tulee voimaan joulukuun alussa, koska tämä asetus antaa valvojille uusia tehokkaampia keinoja verkkokaupan valvontaan. Jatkossa valvojat voivat muun muassa tehdä valeostoksia.

Niin kuin kaikilla toimialoilla myös elintarvikeketjussa esiintyy rikollista toimintaa. Tähänkin ollaan saamassa tehokkaampia työkaluja. Elintarvikkeisiin ja niitä käsitteleviin yrityksiin liittyvää rikollisuutta on ryhdytty ehkäisemään valtionhallinnon yhteistyönä ns. Harmaan talouden torjuntaverkoston kautta.

– Usein ongelmayrityksellä on pulmia paitsi elintarviketurvallisuuden myös esimerkiksi verotusasioiden hoitamisessa. Yhteistyöllä pääsemme tähän kokonaisuuteen kiinni nopeammin ja suojaamme näin niitä toimijoita, jotka hoitavat asiansa hyvin.


Tavoitteena turvallinen ravitsemus

Harva tietää, että elintarviketurvallisuuden lisäksi Ruokavirastolla on näkyvä rooli myös ravitsemuksen vaikuttajana. Ruokavirastossa toimii Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sihteeristö. Valtion ravitsemusneuvottelukunta laatii kansalliset ravitsemussuositukset yhdessä tieteellisten asian­tuntijoiden kanssa.
Ruokaviraston elintarvikeketjulinjan ylijohtaja Pia Mäkelä kertoo, että turvallinen ravitsemus on nousemassa yhä tärkeämmäksi osaksi Ruokaviraston strategiaa.

– Näillä suosituksilla haetaan tasapainoa ravitsemukseen ja tuodaan tutkittua tietoa uskomusten vasta­painoksi. Tärkeitä kohderyhmiä ovat muun muassa lapset ja nuoret sekä ikääntyvän väestön erityistarpeet.

Ravitsemussuositusten keskeinen tavoite on parantaa väestön terveyttä ravitsemuksen avulla. Suosituksen mukaisen, ravitsemuksellisesti riittävän ruokavalion voi yksilötasolla koostaa usealla eri tavalla.

Viranomaisten tekemien suositusten lisäksi Ruokavirastossa toimiva sihteeristö tekee hyvää yhteistyötä elintarviketeollisuuden kanssa. Yksi innovatiivinen työkalu on ravitsemussitoumukset. Se tarkoittaa sitä, että toimijat laativat vapaaehtoisesti ruokavalion ravitsemuslaatua edistäviä Ravitsemussitoumuksia, joiden avulla ne sitoutuvat edistämään ravitsemussuositusten tavoitteiden toteutumista. Sitoumukset tehdään sitoumus2050.fi
­­-sivustolla.

– Toinen, käytännönläheinen menetelmä on ns. tuuppaus, (engl. nudging). Tuuppauksessa pyrkimyksenä on ohjata ihmisiä kohti heille hyviä valintoja ilman kieltoja tai rajoituksia. Esimerkiksi ruokailijat valitsevat lounaalla helpommin kasviksia ja hedelmiä, jos ne asetellaan helposti ja houkuttelevasti linjaston alkupäähän. Pienemmät lautaset taas saavat ottamaan vähemmän ruokaa, koska ihmisillä on taipumus täyttää lautanen reunoja myöten.