Päätoimittajalta: Kustannusjahdissa

Lihalehti 2 / 2019, Mari Hannuksela

Yleinen mielipide, kuluttajat ja b2b-asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia tuotteiden vastuullisuudesta. Vastuullisuutta voi olla monenlaista. Se voidaan keskustelijoista riippuen jakaa esimerkiksi sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen vastuullisuuteen. Hiilijalanjälkiä lasketaan innokkaasti. Jos vesijalanjälkilaskennassa päästään keskustelemaan veden riittävyydestä eri alueilla, Suomi saattaa saada kaikkien aikojen kilpailuedun. On vastuullista tuottaa vaikkapa lihaa ja lihajalosteita Suomen kaltaisessa maassa, jossa on runsaat ja puhtaat pohjavesivarat.

Energian kulutus on iso osa tuotteen vastuullisuusjalanjälkeä. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin energiatehokkuuden parantamiseksi. Vapaaehtoisuuteen perustuvat energiatehokkuussopimukset ovat hyvä keino täyttää kansainväliset energiatehokkuusvelvoitteet ilman uutta lainsäädäntöä. Tässä lehdessä kerromme kiinnostavia esimerkkejä energiatehokkuudesta.

Energiatehokkuussopimusten kavereiksi on nyt saatu myös materiaalitehokkuus. Elintarviketeollisuuden, päivittäistavarakaupan ja pakkausalan edustajat ovat allekirjoittaneet materiaalitehokkuuden sitoumuksen yhdessä kolmen ministeriön kanssa. Sitoumus tähtää koko ruokaketjun ympäristövaikutusten vähentämiseen. Tämä on aivan uutta. Elintarvikeketju haastaakin muut toimialat seuraamaan perässä.

Maailmaa parantaessa paranee usein myös yrityksen talous. Se paranee ihan suoraviivaisesti vaikkapa siten, että energiaa, vettä tai pakkausmateriaalia kuluukin huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Tai hävikkiä syntyy vain murto-osa viimevuotiseen verrattuna, ja siitäkin vähästä tehdään bioenergiaa.