Pääkirjoitus: Piikki auki pakkausalalla?

Lihalehti 5 / 2019, Mari Hannuksela

Netin uumenista löytyy ajatuksia herättäviä videoita siitä, millainen olisi tavallinen ruokakauppakäynti ilman pakkauksia. Oma kulho mukaan jogurttia varten. Leikkeleet sellaisenaan ostoskärryyn ja kassahihnan kautta kassiin. Ja niin edelleen. Katso video tästä.

Videoiden viesti on kristallinkirkas. Ilman pakkauksia nykyaikainen logistiikka olisi täysin mahdotonta. Pakkausten tärkein tehtävä on mahdollistaa ruoan reitti alkutuotannosta jalostuksen ja kaupan kautta kuluttajan ruokapöytään. Pakkauksella on toki muitakin tehtäviä: ne kertovat tuotteista ja ovat osa markkinointia. Houkutteleva pakkaus on brändin kivijalka. Tässä lehdessä kerromme useista kiinnostavista yrityksistä ja pakkausratkaisuista.

Parhaillaan on menossa jättimäinen muutos. Pakkausalan sääntelyä lisätään ja tiukennetaan. Samalla yhä suurempi osa käytettyjen pakkausten keräys-, kuljetus- ja kierrätyskustannuksista aiotaan periä pakkaavalta teollisuudelta. Tämä tavoite alkaa saada jopa surrealistia sävyjä, kun jopa kuluttajan tahallaan luontoon heittämien pakkausten keräilykustannuksia on esitetty perittäväksi elinkeinolta.
Samaan aikaan kaupan ja ammattikeittiösektorin toimijat lisäävät kilpaa omia vaatimuksiaan, joihin heillä asiakkaan roolissa on tietysti oikeus. Ongelmana on kuitenkin se, että julkisen vallan ja asiakkaiden toiveet ja vaatimukset tuovat pakkaavalle teollisuudelle kokonaisuutena ison, nopean ja osin hallitsemattoman muutosten vyöryn. Se kohtaa yritykset epätasa-arvoisesti riippuen siitä, missä maassa yritys toimii ja minkä kokoinen se on.

On välttämätöntä, että erityisesti poliittiset päättäjät ja virkamiehet tekevät etukäteen huolelliset vaikutusten arvioinnit. Ja että samat vaatimukset koskevat kaikkia toimijoita. Huonoin vaihtoehto on sellainen, jossa ainoastaan Suomessa toimivat yritykset joutuvat laskunmaksajiksi.