Materiaalina liha: sika

Suomi on sianlihan suhteen lähes omavarainen. Sianliha on mehevää ja maistuvaa sekä ruoanvalmistuksessa että leivänpäällisissä.

Sianlihan kulutus on EU-28-maissa keskimäärin 38,4 kg henkilöä kohti vuodessa. Suomessa määrä on 32,5 kiloa. Määrä tarkoittaa ruhokiloa eli raakaa lihaa, jossa on kaikki luut mukana. Kypsänä ja luuttomana tämä on noin 16–18 kg.

Sianliha on Suomen ylivoimaisesti suosituinta lihaa. Lihalehti teetti joitakin vuosia sitten Kantar TNS Agri Oy:llä kuluttajakyselyn, jonka tulosten perusteella suosioon on monta tärkeää syytä. Tärkein oli sianlihan maukkaus ja mehevyys, joka synnyttää makumuistoja. Erityisesti mainittiin joulukinkku, karjalanpaisti sekä kesän grilliherkut.
Muita syitä sianlihan ostoon olivat suhteellisen helppo ja nopea valmistus sekä edullinen hinta. Joidenkin muiden tutkimusten mukaan kaikki kuluttajat eivät välttämättä tunnista, miten mitkäkin sianlihalajit valmistetaan ruoaksi. Fileet sopivat parhaiten pihveiksi eli nopeaan kypsennykseen, kun taas esimerkiksi potka ja lapa ovat parhaimmillaan pitkään haudutettuna.

Lihan väri vaihtelee eri ruhonosissa vaaleasta ulkofileestä hyvinkin tummiin potkalihoihin. Sianliha on mureaa eikä sitä tarvitse esim. raakakypsyttää. Lihan sitkeys johtuu suureksi osaksi lihan sisältämän sidekudoksen määrästä ja laadusta. Koska lihasiat ovat nuoria teurastushetkellä, niin myöskään niiden sidekudos ei ole vielä ehtinyt kasvaa koko lujuuteensa. Sidekudospitoisetkin sianlihanpalat pehmenevät alle tunnin haudutuksella.

Hyvä rasvahappokoostumus
Sianlihan sisältämää rasvaa pidetään joskus keskustelussa epäterveellisenä, vaikka tosiasiassa yli puolet sen rasvahappoista on hyvää tyydyttämätöntä rasvaa. Ravitsemuksellisesti sianlihasta saadaan samat ravintoaineet kuin muistakin lihalaaduista, mutta b-ryhmän vitamiinia tiamiinia on erityisen runsaasti juuri sianlihassa.
Kuluttajatesteissä kuluttajat pitävät sian rasvaa herkullisena, joten siksi sitä käytetään myös lihavalmisteissa lisäämään mehevyyttä. Sianliha antaa joihinkin tuotteisiin myös toivottua rakennetta, esimerkiksi metvurstin valmistuksessa käytetään rasvana nimenomaan sian rasvaa eli silavaa.
Suurin osa sianlihasta syödään jauhelihana sekä erilaisina lihajalosteina (makkarat, pekoni, leikkeleet, saunapalvituotteet).

Korkea kotimaisuusaste
Sianlihantuotannon omavaraisuus on noin 95 prosenttia (2018). Sianlihantuotanto on merkittävä työllistäjä. Kokonaisuudessaan teurastus- ja lihanjalostusyrityksiä oli Suomessa vuonna 2017 peräti 435 kappaletta. Näistä yli 20 henkilöä työllisti 44 yritystä. Työpaikkoja lihateollisuudessa oli noin 8100. Sianlihan osuus lihan kulutuksesta on lähes puolet, joten työpaikkojen määrä on teollisuudessa ehkä 3000–4000, välillisesti moninkertainen määrä.
Luomutuotannon osuus oli 0,5 prosenttia sianlihan kokonaismäärästä vuonna 2018.

Miljoonan sian maa
Suomessa on noin miljoona sikaa. Sikatiloja on noin 900. Kokonaistuotantomäärä oli vuonna 2019 171,1 miljoonaa kiloa, joka oli 1,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Sikoja kasvatetaan erityyppisissä sikaloissa. Emakkosikaloissa tuotetaan porsaita välitettäväksi liha- eli kasvatussikaloihin, joissa varsinainen porsaiden kasvatus lihasioiksi tapahtuu. Yhdistelmäsikaloissa taas porsastuotanto ja porsaiden kasvatus tapahtuu samassa sikalassa. Jalostussikaloissa kasvatetaan pelkästään jalostuseläimiä toisille sikaloille. Syntyessään porsas painaa keskimäärin 1,5 kg. Sian kasvatusaika on 5–6 kk. Sikojen keskimääräinen teuraspaino on 91,5 kg. Sika kasvaa tosin suuremmaksi, esimerkiksi jalostuksessa käytettävät karjut voivat painaa useita satoja kiloja.

Suurin osa tuotannosta on sopimustuotantoa. Atria Suomi Oy, HKScan Finland Oy ja Snellmanin Lihanjalostus Oy hankkivat ja teurastavat lähes kaikki Suomen siat.
Siat syövät pääasiassa ohrapohjaista rehua, jota täydennetään lisävalkuaisella, hivenaineilla ja vitamiineilla.

Lihasiat ovat eri rotujen risteytyksiä. Jalostuksessa tavoiteltavia ominaisuuksia ovat päiväkasvu, lihakkuus, lihan laatu ja eläimen hyvinvointiin vaikuttavat asiat kuten jalkojen kestävyys.

Alan kehitystrendejä
Ennusteiden mukaan näyttää siltä, että sikatilojen määrä Suomessa vähenee edelleen ja samalla niiden keskikoko kasvaa.
Osa kuluttajista on alkanut etsiä vaihtoehtoja ja kiinnostunut luomusta sekä esimerkiksi vapaiden porsaiden lihasta. Vapaat porsaat -ilmaisu voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Yleensä emakot synnyttävät porsaat erityisissä porsitushäkeissä. Suomessa on yleistymässä niin sanottu vapaaporsitus, jossa porsitushäkkejä ei käytetä. Suomessa on myös rekisteröity Vapaa Possu -tuotemerkki. Sen mukaan tuotetuilla porsailla on mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen joko pihatoissa tai aidatuissa ulkotarhoissa.

EU-tasolla keskustellaan aktiivisesti urosporsaiden eli karjujen kastraatiosta. Sikoja kastroidaan, sillä ilman kastraatiota lihaan saattaa erittyä niin sanottua karjunhajua. Sikojen kirurgista kastraatiota harjoitetaan edelleen EU:ssa, mutta ajan mittaan EU:n toimielimet, eläinsuojelujärjestöt ja karjankasvattajat ovat pyrkineet korvaamaan sen immunokastraatiolla tai kasvattamalla siat koskemattomina.

Immunokastraation tiedetään olevan turvallinen toimenpide, ja se on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä kaikkialla maailmassa.

Teksti: Mari Hannuksela

Kuvat: Shutterstock

Lähteet:
Tietohaarukka (www.ruokatieto.fi)
Hämeen Ammatti-Instituutti
Kantar TNS Agri Oy
Lihalehden arkisto
Lihatiedotusyhdistys ry

© Copyright - Lihalehti