Lihakeskusliiton uudistuvat tavoitteet – Työllisyyttä, tasapuolisuutta ja vastuullisuutta

Lihalehti 1 / 2019: teksti Ninnu Perälä, kuvat Mari Hannuksela ja Shutterstock

Lihateollisuuden perhe- ja pk-yritysten edunvalvojana toimiva Lihakeskus­liitto ry sai 1.1.2019 alkaen uuden puheen­johtajan. Uusi puheenjohtaja on Talman Luomu Oy:n toimitusjohtaja Peter Wes­terholm ja varapuheenjohtaja Pouttu Oy:n toimitusjohtaja Mikko Karell. Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja, Lihajaloste Korpela Oy:n toimitusjohtaja Seppo Kor­pela jatkaa liiton hallituksen jäsenenä.

 

 

Lihakeskusliitto perustettiin vuonna 1935 yksityisen lihateollisuuden edunvalvojak­si. Nykyisin Lihakeskusliitto on Elintarvi­keteollisuusliiton yhteistyöliitto, ja se on erikoistunut perhe- ja pk-yritysten edun­valvontaan. Lihakeskusliiton jäsenyrityk­set ovat teurastamoja, tukkuliikkeitä ja li­hanjalostajia. Vuoden 2019 alussa liitolla oli 29 jäsenyritystä, mikä tarkoittaa sitä, et­tä alan järjestäytymisaste on edelleen al­hainen. Suomessa on Lihakeskusliiton las­kelmien mukaan jopa 300 liha-alan yritys­tä. Mitä enemmän liitossa on jäsenyrityk­siä, sen vahvempi se on.

Tämän vuoksi uusi puheenjohtaja Pe­ter Westerholm kannustaakin yrityksiä liit­tymään mukaan liittoon.

– Liitto hoitaa jäsenten asioita – suurin osa meistä on pieniä yrityksiä ja yksin vai­kuttaminen on vaikeaa. Liittona voimme hoitaa yritysten asioita ja tehdä yhteistä edunvalvontaa huomattavasti paremmin.

Alhainen järjestäytymisaste on ihme­tyttänyt Westerholmia.

– Ehkä se on ollut kommunikoinnin puutetta? Täytyy jatkossa yrittää olla entis­tä enemmän näkyvillä sellaisissa mediois­sa, missä ihmiset ovat, Westerholm pohtii ja lupaa Lihakeskusliiton teemoille aikai­sempaa enemmän näkyvyyttä. Hän haluaa lisätä myös kuluttajille kommunikointia.

– Lihateollisuuden perhe- ja pk-yritys­ten viesti suunnataan tulevaisuudessa myös suoraan kuluttajille. Sosiaalinen me­dia on näkymätöntä, mutta tärkeää. Mark­kinan kanssa pitää kommunikoida.

Tavoitteena säädösten tasapuolisuus
Westerholm on ollut liiton jäsenenä yritys­tensä Pajuniemi Oy:n ja myöhemmin Tal­man Luomu Oy:n kautta. Liiton hyöty on puheenjohtajan omien yritysten kohdilla kiteytynyt operaatioon Pelastetaan sauna­palvi, jota Lihakeskusliitto on hoitanut yh­dessä MTK:n kanssa.

– Talman Luomussa palvataan enim­mäkseen alihankintana paljon saunapal­vituotteita, ja aidon saunapalvin säilymi­nen on meille luonnollisesti tärkeää, Wes­terholm kertoo.

Mediassakin paljon huomiota saanut saunapalvin pelastusoperaatio lähti Tal­massa tuotantopäällikkönä toimineen Jari Cederbergin huolesta. Cederberg oli se ensimmäinen, joka sanoi ääneen huolen – uusilla raja-arvoilla ei enää pystytä perin­teistä palvikinkkua palvaamaan.

Operaatio Pelastetaan saunapalvi on edelleen Lihakeskusliiton edunvalvonnan kärkihankkeita. Asia odottaa edelleen kä­sittelyä Brysselissä. Poikkeuslupa-ano­muksen lisäksi Saunapalviyhdistys hakee saunapalville nimisuojaa ja Lihakeskusliit­to on mukana myös tässä. Saunapalvin li­säksi liitossa on keskitytty raaka-ainehuol­lon turvaamiseen, elintarvikelain koko­naisuudistukseen sekä mm. teurastamoi­den valvontamaksujen harmonisointiin EU-asetuksen mukaisiksi.

Elintarvikelain kokonaisuudistus kos­kettaa kaikkia, ja Westerholm näkee sen erinomaiseksi ”syyksi” liittyä liiton jäse­neksi.

– Pienten yritysten voi olla hankala toi­mia yksin – varmasti on useita sellaisia yri­tyksiä, jotka hyötyvät liiton osaamisesta sekä esimerkiksi laaturyhmän vertaistues­ta ja uusien säädösten ”tulkkauksesta”.

Uuden puheenjohtajan mukaan on tärkeää, että eri kokoiset yritykset saavat samanlaisen kohtelun. Tavoitteena on, et­tä yrityksiä käsitellään tasa-arvoisesti sekä lain edessä että lihan arvoketjussa.

– Liitolta saa käytännön apua ja neuvo­ja sekä yhteisön voimat. Liiton johdossa eletään yritysten arkea ruohonjuuritasolla. Liiton toimistoon voi ottaa yhteyttä hyvin matalalla kynnyksellä – ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. Liitosta saa koulu­tusta, materiaalia ja runsaasti tietoa, eikä verkostoitumisen voimaa voi kylliksi kehua.

Pulaa kotimaisesta lihasta
Sekä Peter Westerholm että varapuheen­johtaja Karell painottavat, että tulevaisuu­dessa on välttämätöntä turvata kotimaisten pienten ja keskisuurten lihayhtiöiden kil­pailukyky Suomessa. Pk-yritysten työllistä­misvaikutus on merkittävä. Lihakeskuslii­ton jäsenteurastamoilla ja -jalostamoilla on myös tärkeä rooli maatalouden suora­myyntitoiminnan yhteistyökumppaneina.

Suomen lihanhankinta ja -teurastus on erittäin voimakkaasti keskittynyt kol­men yrityksen käsiin. Lihatuotannon kan­nattavuus on ollut heikkoa, tuotanto on alentunut ja pienemmillä yrityksillä on ol­lut vaikeuksia saada hankittua kotimaista raaka-ainetta. Uusi puheenjohtajisto pitää tärkeimpänä tehtävänään edistää alan teollisuuden toimintamahdollisuuksia Suomessa.

Suomen lihaomavaraisuus on enää 90 prosenttia, ja se laskee nopeasti. Teollisuu­den työpaikkojen säilyminen edellyttää ennakkoluulottomia ratkaisuja sekä neut­raalia suhtautumista myös tuontiraaka-aineen käyttöön.

Kiinnostuuko kilpailuvirasto lihasta?
Peter Westerholm innostuu analysoimaan raaka-ainepeliä ja sitä, mitä mahdollisuuk­sia pk-yrityksillä ja Lihakeskusliitolla on.

– Ilmiö pitää tehdä näkyväksi – virka­miehille, poliittisille päättäjille ja medialle. Koko ajan tiheämmin tulee esiin vaati­muksia, että ns. kivi-maidon lisäksi mark­kinoille tulisi myös kivi-lihaa.

Keskustelun taustalla on maa- ja met­sätalousministeri Jari Lepänkin julki­suudessa kommentoima järjestelmä, jos­sa määräävässä markkina-asemassa ole­vat toimijat velvoitetaan myymään mää­rätty määrä raaka-ainetta viranomaisen laskelmiin perustuvalla hinnalla. Kan­sankielinen nimitys kivi viittaa kilpailu­viranomaisiin. Meijerialalla on jo pitkään myyty ”kivi”-raaka-ainetta pienemmille toimijoille.

Maitosektorin järjestelmässä on ollut hankausta, jota on käsitelty oikeussaleja myöten, ja kilpailijoille on jouduttu mak­samaan tuntuvia korvauksia. Systeemissä on selvästi haasteita, ja se on byrokraatti­nen. Mutta päätä on turha panna pensaa­seen – worst case -skenaariossa lihaoma­varaisuus laskee yhä eivätkä isot ja keski­suuret teurastamot enää myy pienemmil­le toimijoille raaka-ainetta. Ainoa tapa varmistaa kotimaisen raaka-aineen saanti ilman kilpailuviranomaisten apua, voi olla pienten ja keskisuurten jalostajien oma hankintaketju.

Niin tai näin, Peter Westerholm en­nustaa, että tulevaisuudessa merkittävä osa jalosteista Ruotsin esimerkin mukai­sesti tullaan tekemään tuontiraaka-ai­neesta.

Suunnitelmat rakentuvat kevään aikana
Lihakeskusliiton hallitus piti lokakuussa strategiakokouksen, jossa sovittiin tulevai­suuden suuntaviivoista. Loppusyksy ja vuo­denvaihde on käytetty käytännön toimin­nan suunnitteluun. Liiton hallitus kokoon­tuu jälleen helmikuun puolivälissä, jonka jälkeen alkavat näkyvät toimenpiteet.

Tuleeko uusia tuulia? Millainen on Pe­ter Westerholmin johtama liitto?

– Lisää näkyvyyttä, tavoitetaan parem­min markkinaa, puhutaan asiaa lihasta ja käydään asiallista keskustelua lihasta. Li­han ja lihaketjun hiilijalanjälki on tulevien vuosien tärkeimpiä kysymyksiä.