Lihalehti 5 / 2018, Marjatta Sihvonen 

Kuivuus iski Pohjois-Eurooppaan – Suomessa lihan tuotantokustannukset nousussa

Helteinen ja kuiva kesä on näivettänyt pohjoisen vilja- ja rehusatoja. Tilanne on erityisen vaikea Ruotsin karjatiloilla. Suomessa pärjätään naapurimaihin verrattuna hyvin, vaikka alueelliset erot ovat suuria.

– Kesä on ollut täysin poikkeuksellinen. Tämä viljelijäsukupolvi ei ole vastaavaa kokenut eikä toivottavasti enää koe toista, sanoo nurmituotannon asiantuntija Jarkko Storberg ProAgria Länsi-Suomesta.

Touko-, kesä- ja heinäkuun sademäärät ovat Etelä-Suomessa jääneet huomattavasti keskimääräistä niukemmiksi, ja heinäkuu oli koko maassa yksi mittaushistorian lämpimimmistä. Viljat itivät huonosti ja nurmien kasvu pysähtyi. Kuivuus on koetellut koko Pohjois-Eurooppaa Skotlannista Norjaan, Ruotsiin, Etelä- ja Keski-Suomeen, Tanskaan, Pohjois-Saksaan ja Puolaan, Baltiaan ja idässä Ukrainaan saakka ulottuvalla alueella. Euroopan komissio on myöntänyt jäsenmaille poikkeuksia kuivuudesta selviytymiseen. Esimerkiksi Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan viljelijät saivat korjata ekologiseksi alaksi ilmoitetuilta kesannoilta rehusatoa. Rahallista kriisiapua komissiolta ei ole tulossa.

Tilakohtaiset erot suuria Etelä-Savossa erityisesti timotei on kärsinyt kuivuudesta ja paahde on polttanut osan pelloista. Rehuvarastojen tilanne vaihtelee kuitenkin tilakohtaisesti huomattavasti.

– Soittelin tiloille ja päällimmäisenä ongelmana on, että jos peltoa on niukasti eläinmäärään nähden, eläimiä on nyt pakko vähentää. Teuraaksi lähtee suunniteltua enemmän, ehkä myös nuorta karjaa vähennetään, arvioi Outi Kiesilä Pro Agria Etelä-Savosta.

– Ensimmäisen vuoden nurmet kärsivät täällä jo märästä talvesta. Nyt gammayökkönen on syönyt hernettä. Jos tilan talous on ollut jo valmiiksi niukka, on voitu säästää lannoitteista, jolloin nurmet kärsivät vielä herkemmin kuivuudesta. Monenlaista tilannetta on päällä, Kiesilä jatkaa.

Kesän sademäärissä oli suuria paikallisia eroja. Jos mahdollista, kaikki kasvusto on käytetty hyödyksi. Säilörehua on tehty luonnonhoitopelloista ja nurmea korjattu myös muihin kuin omiin tarpeisiin.

– Osalla tiloista on rehua myytäväksi. Mutta usein tiloilla, joilla rehua on vähän, ollaan myös taloudellisissa vaikeuksissa. Rehua voisi kyllä ostaa, mutta sitä ei pystytä maksamaan, Kiesilä summaa.

Kolmas sato pelastaa?

– Tilanne ei ole helppo tiloilla, kertoo lihanauta- ja emolehmätuotannon asiantuntija Urpu Tanner-Koopmans ProAgria Etelä-Pohjanmaalta.

– Osalla tiloista on rehupulaa, mutta varmuus tilanteesta saadaan vasta kolmannen rehusadon korjuun jälkeen. Monet pyrkivät paikkaamaan pulaa kokoviljasäilörehulla, Tanner-Koopmans sanoo. Heinäkuun sadesumma Etelä-Pohjanmaan Ylistarolla oli 28 mm, kun se keskimäärin on 75 mm. Osalla tiloista nurmilta on saatu tavanomainen sato, mutta kuivimmilla alueilla se on jäänyt puoleen tavanomaisesta.

Varsinais-Suomessa ensimmäinen sato oli noin puolet keskiarvosta, toinen sato sitäkin huonompi.

– Nauta- ja maitotiloilla viljasäilörehulla pystytään hiukan korjaamaan tilannetta, mutta viljatkaan eivät ole kasvaneet normaalisti. Kesantopeltoja on korjattu poikkeuksellisen paljon, kertoo Jarkko Storberg ProAgria Länsi-Suomesta.

Storberg kehottaa tiloja kuitenkin vielä jaksamaan.

– Kasvukautta on jäljellä, Varsinais-Suomessa ehkä hyvinkin pitkään. Jos päästään normaaliin saderytmiin, nurmi alkaa kasvaa. Jos lannoitus on mitoitettu kahta satoa varten, kehottaisin lannoittamaan sitä kolmattakin varten.

Rehujen hinnat nousussa, kuivuus voi sinetöidä tilan lopetuksen Jarkko Storberg arvelee, että heinän hinta voi olla ensi talvena vapailla markkinoilla hyvinkin korkea. Sopimustuotannossa hinnat eivät todennäköisesti heittele nytkään.

– Ja kuten eräs asiakkaani sanoi: Jos nyt myyt heinää kalliilla, niitä kauppoja ei tarvitse tehdä kuin kerran, Storberg kertoo.

Tilanteet vaihtelevat myös kovan kuivuuden koettelemilla Varsinais-Suomen tiloilla. Kaikki eivät suinkaan ole ostorehun varassa, vaan puskurina voidaan käyttää edellisen vuoden ylijäämärehuja.

– Muutama tila, lähinnä sonnien kasvattajia, on kuitenkin jo jättänyt ottamatta vasikkaerän, osa odottaa sitä kolmatta rehusatoa ennen ratkaisuja, Storberg sanoo.

Tilojen lopettamisia nähdään syksyn ja talven aikana, mutta määriä Storberg ei ennusta.

– Lähinnä on kyse siitä, että lopettamista on suunniteltu kolmen tai neljän vuoden päähän, mutta kuivuuden vuoksi ratkaisu tehdään jo nyt.

Riskit realisoituivat Pohjois-Savossa tilanne vaikuttaa eteläisempiä maakuntia paremmalta.

– Suurimmalla osalla asiakkaistani rehutilanne on hyvä. Sato voi olla normaalia pienempi, mutta toisaalta viime vuoden rehut olivat läpimärkiä, joten kuiva-ainekiloja ei paljoa paalissa ollut. Nyt kuiva-ainepitoisuus on vaihdellut 300–500 g/kg välillä verrattuna viime vuoden 200 g/kg:oon. Paalien määrä on voinut jäädä pieneksi, mutta kuiva-ainetta on kyllä kertynyt, selvittää ruokinnan erityisasiantuntija Eveliina Turpeinen ProAgria Pohjois-Savosta.

Turpeisen mukaan rehun puute on akuutti tiloilla, jotka ovat nostaneet eläinmääriä nopeasti, uudistusalat eivät ole onnistuneet tai peltoala on niukka. Kuiva kesä on realisoinut riskit.

– Osalla minunkin asiakkaistani on rehua myytäväksi. Luultavasti niukkuudesta kärsivät saavat tehtyä tuttavien kanssa kauppoja, Turpeinen arvelee.

Teollisuudessa varaudutaan hintojen nousuun

HKScanilla ja Atrialla teurasmäärät ovat pysyneet Suomessa kesän ajan normaalilla tasolla. Sekä rehujen että lihan kuluttajahinnan nousua on kuitenkin odotettavissa.

– Toistaiseksi teurasmäärät ja teurasilmoitukset ovat normaalilla tasolla. Syksyn teurasmääriä on tässä vaiheessa vaikea arvioida, kertoo tuottajapalveluista vastaava johtaja Ulf Jahnsson HKScanilta.

– Nautatilanne on normaali teurastamoissamme. Eläinvirrat on suunniteltu etukäteen, eikä niihin ole tullut muutoksia, sanoo myös toimitusjohtaja Jari Leija A-Tuottajista ja A-Rehu Oy:stä.

Ruokintakustannusten nousu on talvella vääjäämättä edessä, todetaan molemmista lihataloista.

– Rehuraaka-aineiden, varsinkin viljan, hintamuutokset ovat huomattavia. Tuottaja ei pysty yksin kantamaan koko tätä kustannusta, vaan se tulee näkymään lihan kuluttajallakin eli kaupan tukkuhinnat todennäköisesti nousevat tulevan talven aikana. Meillä on avattu Karkearehupörssi helpottamaan rehukauppaa. Sitä ei ole rajattu pelkästään HKScanin tuottajille, vaan se on kaikkien tuottajien käytössä, kertoo Jahnsson.

– Meillä tehdään töitä sen eteen, että valtakunnallinen tilanne pysyy hallinnassa. Toimitamme tiloille rehukomponentit ja etsimme jokaiselle sopivia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä tarvetta tuontiviljalle ei ole. Heinäkuussa viljaa oli varastossa miljardi kiloa. Silti riskejä on olemassa. Panos-tuotos-suhde nousee joillain tiloilla, ja myös lihan maailmanmarkkinahinta on nousussa, kerrotaan Atrialta.

Ruotsin heikko rehutilanne näkyy molempien lihatalojen toiminnoissa.

– Joitakin hätäteurastuksia on Ruotsissa jouduttu tekemään, kuitenkin vielä pienessä määrin. Tilanne on vaikea, sillä kuivuus on verottanut viljojen, oljen ja karkearehun satoja merkittävästi. Poikkeuksellisesta kuivuustilanteesta johtuen olemme jo tämän vuoden aikana teurastaneet Ruotsissa enemmän eläimiä kun yhteensä viime vuonna 2017, toteaa HKScanin Jansson.

– Kuivuus on vaikuttanut merkittävästi Ruotsin toimintoihimme, toteaa myös Atrian Leija.

Ruotsissa jokainen korsi tärkeä

Ruotsissa kuivuus on verottanut satotasoja koko maassa. Pahiten kärsivät eteläiset maakunnat.

– Kuivuus on säämittaushistorian pahin, kertoo Lennart Nilsson tuottajien etujärjestö Landbrukarnas Riksförbundista.

Ensimmäinen rehusato oli kohtuullinen, mutta toinen jäi monin paikoin kokonaan korjaamatta. Viljasato jää paikoin vain 25 %:iin, mutta osalla tiloista päästään 70–80 %:iin. Ruotsi joutuu turvautumaan tuontiviljaan. Myös tuontiheinän ja säilörehun tuontia harkitaan. Elokuussa sateita on saatu ja kolmatta rehusatoa toivotaan nautatiloilla. Sikatiloilla viljan hinnan nousu nostaa kustannuksia jyrkästi.

Nilssonin mukaan kuivuus on aiheuttanut tiloille 10 miljardin kruunun eli lähes miljardin euron kustannukset pelkästään satomenetyksinä. Laidunten kuivuminen on pakottanut karjatiloja hätäteurastuksiin ja aiheuttanut jonoja teurastamoille. Nilssonin mukaan ongelma koskee toistaiseksi pientä osaa tiloista, mutta talvella rehupula lisää teurastustarvetta. Ruotsin markkinat suosivat vahvasti kotimaista lihaa, mutta tuotantokustannusten nousun vaikutusta lihan hintaan Nilsson ei vielä uskalla ennustaa.

– Meillä käydään nyt tärkeää keskustelua siitä, mitkä tekijät vaikuttavat tuotantoomme lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tuottajien hintamarginaali on liian pieni. He tarvitsevat suuremman marginaalin ja tasaiset tulot. Tilanne on sama koko Pohjolassa, Nilsson painottaa.

Saksassa leikataan eläinmääriä

Saksassa kuukausien kuumuus ja kuivuus on pakottanut osan nautakarja- ja lammastiloista käyttämään talven rehuvarastoa jo kesällä. Maataloustuottajien etujärjestö Deutscher Bauernverbandin johtajan Bernhard Krüskenin mukaan lämpöstressi on hidastanut eläinten kasvua ja pienentänyt maidontuotantoa. Pahiten kuivuudesta ovat kärsineet maan pohjois- ja itäosat. Näillä alueilla nautakarjaa vähennetään, ja teurastukseen tulee eläimiä 40–50 % suunniteltua enemmän. Tilanne ei ole toistaiseksi vaikuttanut naudanlihan hintaan.

– Markkinahäiriöstä ei vielä voida puhua. Saksaan myös tuodaan edelleen runsaasti arvo-osia ja vienti painottuu lihajalosteisiin, Krüsken toteaa.

© Copyright - Lihalehti