Helpolla päästään hallitukseen verrattuna

Lihalehti 4 / 2019, Markus Leikola

Suomen eduskuntavaalien tulosta on sanottu poikkeukselliseksi, mutta itse asiassa kaikkien vaalien tulokset ovat erilaisia. Tulos, joka olisi sama kuin edellisellä kerralla, vasta poikkeuksellinen olisikin.

Mutta kuten morsiamen puvussa, tässäkin on jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin lainattua ja jotakin sinistä. Vanhaa on se, että hallitusta on mahdoton rakentaa niin, että uudessa hallituksessa jatkaisi jokin edellisen hallituksen iso puolue. Vaaliyönä veikkasin, että se olisi ollut kokoomus, tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että se on keskusta.

On puhuttu paljon siitä, onko tämä demokratian mukaista, kun kansa ”äänesti keskustan oppositioon”. Ei äänestänyt. Ainakaan niin kauan kuin jaossa on vain KYLLÄ-ääniä eikä ensimmäistäkään EI-ääntä. Uutta on ainakin takavuosiin verrattuna se, että hallituksen kokoonpanoon ei vaikuta vain se, mikä on suurin puolue tai ketkä voittavat eniten tai ketkä ovat aatteellisesti lähimpänä toisiaan, vaan monimutkainen kaikkien näiden yhdistelmä.

Lainattua hallitusohjelmaan tulee paljon. Ensinnäkin VM:n arvio talouskehityksestä. Toki hallitusneuvottelijat voivat pyytää virkamiehiä tekemään niin monta arviota, että jokin niistä kelpaa mukaan otettavaksi. Viisasta epävarmoina aikoina onkin tehdä useampia skenaarioita – ja nykyään kaikki ajat ovat epävarmoja.

Paljon lainataan myös lobbarien pohjapapereista. Taitolaji on olla kopioimatta tekstejä sellaisinaan. Mutta iso osa erikoisalojen tietämyksestä on etujärjestöissä, joita ei tulisi halveksua lobbaamisen tähden. Ennemminkin harmillista on, jos poliitikko ei käytä kaikkia mahdollisia keinoja tietämyksensä kasvattamiseen ennen päätösten tekoa.

Sinistä hallituksessa on tulevaisuus, vaikka sinistä tulevaisuutta ei enää ole koko politiikan kentällä. Sinisellä tarkoitan optimismia: yhdenkään poliitikon kunnianhimo ei todellisuudessa rajoitu sopeuttamisen hoitamiseen mallikelpoisesti, kärsimysnäytelmän tähtiroolissa loistamiseen. Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, maailman muuttaminen, ne ovat aineksia, joista tehdään se porukka, joka on valmis neljän vuoden aikana panemaan omakotitalonsa lainan vakuudeksi saadakseen jatkaa työpaikallaan, kansan kakkasade niskassaan. Suuri kunnioitukseni heille.

Ja sitten vielä toivomus: nyt kun kaikki vaalit on saatu hoidettua alta pois eivätkä seuraavat ole nurkan takana, on helpompi tehdä ne isot uudistukset, jotka täytyy tehdä. Sote on vain yksi esimerkki ruhosta, joka kannattaa tällä kertaa paloitella ennen uuniin panemista.

Uudistukset kaatuvat myös siihen, että toiveiden tynnyri on niin kukkuroitaan myöten täynnä, ettei aikaa ole varattu yllätyksiin. Kataisen hallituksen ensimmäisenä vuonna syliin tuli Kreikka, Sipilälle pakolaiset. Sellainen hallitusohjelma, jossa on erikseen välttämättömät asiat, ja sitten toinen lista ”näitä hoidetaan, jos aikaa (ja rahaa) jää”, vastaisi paremmin sitä, miten tavallinen kansalainenkin hoitaa omaa elämäänsä neljä vuotta eteenpäin.

Mutta luojan kiitos meidän ei tarvitse saada kaikkea tehtyä neljässä vuodessa – eikä kansalaisen tarvitse hakea paikkaansa uudestaan. Eli helpolla päästään, oli hallitus millainen hyvänsä.