Lihalehti 3 / 2016, Kaija Kivilahti

Arktisuudesta kilpailuvaltti elintarviketeollisuudelle

Luonnonvarakeskus (Luke) selvittää Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Reilua.fi Oy:n kanssa, miten pohjoiset tuotanto-olosuhteet ja niiden aiheuttamat lisäarvotekijät voitaisiin valjastaa kilpailuvalteiksi kansainvälisillä markkinoilla. Hankkeen Kick of -aloitusseminaari Helsingissä huhtikuun alussa keräsi liki sata elintarvikealan toimijaa, yrittäjää ja vaikuttajaa pohtimaan, onko arktisuudesta Suomen elintarvikkeiden vientivaltiksi.

Ministeri Kimmo Tiilikainen totesi alkajaisiksi, että ruoka on oleellinen osa uudessa biotaloudessa, joka on vastakohta vanhalle fossiilitaloudelle. Hallituksen eräs kärkihanki on parantaa kauppatasetta lisäämällä elintarvikevientiä 500 miljoonalla eurolla. Nyt maahamme tuodaan ruokaa 4,5 miljardilla eurolla ja viedään1,5 miljardilla.

Tiilikaisen mukaan Venäjän markkina on jumissa eikä ole mitään takeita, että pakotteet lähiaikoina höllenisivät.

  • Kun emme voi tuudittautua sen varaan, että Venäjän viennin portit aukeaisivat, on etsittävä muita keinoja tilanteen parantamiseksi. Tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensiksi, että suomalaista ruokaa käytetään kotimaassa entistä enemmän ja toiseksi, että vientiä lisätään. Kotimaisen kulutuksen kasvattamiseksi olisi harkittava esimerkiksi valtion ruoan hankintastandardien uudistamista.
  • Viennin edellytys on, että se on kannattavaa. Tähän taas tarvitaan riittävät investoinnit. Myös elintarviketuotantoon liittyvää byrokratiaa on tarpeen tarkastella kriittisesti, ministeri muistutti.

Uutena mahdollisuutena hän toi esille kalan viljelyvolyymin kasvattamisen.

Yhteistyössä opittavaa

Useilla viimeaikaisilla vienninedistämismatkoillaan Tiilikainen oli konkreettisesti havainnut, kuinka pieniä isoimmatkin suomalaiset toimijat ovat esimerkiksi suurilla Kaukoidän markkinoilla. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että vientimarkkinoilla suomalaiset yritykset toimivat yhdessä.

  • Tässä yhteistyössä meillä on oppimisen paikka. Iso veturiyritys on aina pienemmille yrityksille vientitoimissa eduksi. Myös pohjoiset naapurimaamme ovat meille sopivia yhteistyökumppaneita, erityisesti Ruotsi ja Viro. Tanskalla on jo omaleimainen vankka vientivolyymi ja -historiansa. Euroopan unionin komissio vahvistaa vientiponnisteluja ja kattorahoituksen anominen EU:lta on tuumaamisen arvoinen juttu, Tiilikainen totesi.

Useiden maiden yhteishankkeilla on paremmat mahdollisuudet EU-rahoja myönnettäessä.

Arktisuuden käyttämistä myyntivalttina ministeri vähän aprikoi.

  • Arctic-sana voi olla kilpailuvaltti Kaukoidän markkinoilla, oikealla tavalla paketoituna, mutta onko tuo sana pelkästään etu? Asiakkaiden mielissä arktisuus voi kuvastaa jotakin ”särkyvää ja herkkää”. Kuluttajat saattavat jopa pohtia, että pitääkö noin kylmässä ruokaa tuottaa lainkaan, eikö sitä porsasparkaa palella? Arktisuuden ohella on toki mahdollista puhua myös termein Pohjoinen tai Nordic, hän pohdiskeli.
  • Mutta olkoon termi sitten Arctic tai Nordic, niin ellette te, näin suuri joukko alan ammattilaisia yhteistyöllä onnistu, hallitukselta jää tämä tärkeä vientitavoite saavuttamatta, ministeri Tiilikainen kannusti osallistujia.

Oppia muilta sektoreilta, vähemmän byrokratiaa

Viennin edistämisen ja esteiden tiimoilta kehkeytyi vilkas keskustelu.

Riitta Lempinen Motivasta kehotti elintarvikeviejiä ottamaan oppia ja tekemään yhteistyötä muitten teollisuusalojen kanssa.

  • Ettei juututa yhteen sektoriin vaan hyödynnetään muiden kokemuksia. Eri alojen yritykset kuten metsäsektori, biopolttoaineet jne. voivat hyötyä toisistaan. Elintarviketeollisuus ja puhdas vesi liittyvät oleellisesti yhteen, ja niistä pitäisi viestiäkin yhdessä.

Food From Finlandin toimialajohtaja Esa Wrang muistutti, että pohjoismaista yhteistyötä on jo tehty teemalla Arctic performance, joka tarkoittaa arktista suorituskykyä: sitä, että olosuhteet ovat hallinnassa.

Eviran Raja- ja luomuvalvontayksikön toimialajohtaja Kyösti Siponen varoitti, että kolmansiin maihin elintarvikkeita vietäessä byrokratian määrä on tunnetusti suuri.

  • Vaaditaan toimijan ja vastuukumppaneiden ponnistuksia. Ei silti pidä masentua, hän kannusti.

Kouvolan Lakritsi Oy:n Timo Nisula toi julki reippaan yrittäjän näkökulman.

  • Meillä onhirveä määrä hyviä hankkeita mutta saavutukset ovat olleet heikkoja. Yhteiskunnan tehtävä on hoitaa byrokratia niin, että yrittäjän tarvitsee ottaa yhteyttä vain yhteen tahoon.

Hän totesi, että ”Hanke” jo sananakin ahdistaa.

  • Enemmän toimintaa, vähemmän puhetta!

Korkealla katteella kansainvälisen tason pakkauksissa

Ruokalähettiläs Jyrki Sukulan esityksen otsikkona oli Lisäarvoa rakentamassa – Arktisuus kauhan takaa katsottuna. Hän esitteli kehittämänsä Jymy-luomujäätelön. Se valmistetaan Aurassa, jossa Olli Suomisen maitotilan 165 luomulehmää tuottavat yli miljoona kiloa maitoa vuodessa

  • Uskon tähän hankkeeseen koska siinä mukana on ihmisiä, jotka todella ovat saaneet jotain aikaan, Sukula vakuutti.

Sukula totesi, että suomalaisia tuotteita kannattaa viedä vain korkealla katteella ja kansainvälisen tason pakkauksissa. Tuotteella pitää ehdottomasti olla oma tarina.

  • Oma tarina on tunnettava niin hyvin, että sen voi kertoa maailmalle. Ja sitten kun tarina on olemassa, niin sitä samaa tarinaa toistetaan kymmenenkin vuotta.

Yrityksellä on oltava arvopohjaiset brändit. Tärkeintä on olla aito. Termit erityislaatuinen, uniikki, jäljittelemätön, kestävä, läpinäkyvä, jäljitettävä, puhdas ovat isoja kilpailullisia etuja.

Sukulan näkemyksen mukaan puhtauskeskustelu on ollut väärällä tasolla.

  • Lain vaatimusten noudattaminen on absoluuttinen minimi. Vasta kun tehdään jotain paremmin, siitä voidaan viestiä.

Yrityksen on myös kerrottava asiat, jotka vielä eivät ole kunnossa, mutta joiden eteen tehdään työtä.

Hän muistutti, että kansainvälisille markkinoille pääsemiseksi tuotteella on oltava myös kauppaketjujen edellyttämät sertifikaatit.

Jyrki Sukula vakuutti, että Suomessa voi tehdä ihan mitä tuotetta tahansa kunhan sen tekee laadukkaasti.

  • Uniikkia meillä on pitkä kivulias kasvukausi, pitkät aurinkotunnit, kylmä talvi, puhdas vesi, ja monimuotoinen luonto. Näistä pitää viestiä. Unescon määrittelyn mukaan Suomessa on maailman puhtain vesi, sitä on korostettava. Suomessa on maailman parasta kaikki mikä kasvaa mullan alla eli juurekset sekä marjat, ruis, kaura, ohra, sienet, herneet, pavut, kalat (iso mahdollisuus), riista, villit yrtit ja monet muut, mitä me vain haluamme olevan, hän luetteli.
  • Suomalaisia tuotteita kannattaa viedä vain korkealla katteella, kansainvälisen tason pakkauksissa. Tarvitaan nöyryyttä, hyvä tarina, rohkeutta ja maailmanluokan tuote.
  • Ettei tehtäisi ainoastaan raaka-aineiden vientiä, niin pitää päättää tehdä toisin. Kohta lähdetään valloittamaan maailmaa ISOSTI!

Yhteishanke edistää elintarvikevientiä

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Reilua.fi Oy:n yhteishankkeen tavoitteena on kehittää elintarvikealan vientiedellytyksiä rakentamalla arktisuudesta ja sen tuomasta lisäarvosta kilpailuvaltti suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Tässä hankkeessa arktisella ruoantuotannolla tarkoitetaan 60 leveysasteen pohjoispuolella tapahtuvaa tuotantoa. Raja kulkee Helsingin korkeudella, joten arktisen tuotannon alue kattaa käytännössä koko maan.

  • Luken selvitysten mukaan pohjoinen tapa tuottaa ruokaa tarkoittaa muun muassa vähempää antibioottien käyttöä tuotantoeläimillä, jäljitettäviä ja turvallisia tuotteita sekä joidenkin luonnontuotteiden erityisiä laatutekijöitä. Esimerkiksi luonnonmarjojen flavonoidipitoisuus on arktisilla alueilla korkea, Luken vanhempi tutkija Jaana Kotro kertoo.

Arktisuus tarjoaa Suomen ruoantuotannolle kiinnostavan tarinan. Sen avulla voimme erottautua elintarvikeviennissä ja tuotteitamme osataan tunnistaa maailmalla. Arktisuus elintarvikeviennin kärkenä (ARVI) -hanke kokoaa pohjoiseen sijaintiimme perustuvat lisäarvotekijät konseptiksi, jonka avulla elintarvikealan yrittäjät voivat erilaistaa tuotteitaan ja kehittää uusia markkinamahdollisuuksia.

Hanke lähti liikkeelle tarpeesta lisätä ruoantuotannon kilpailukykyä sekä tavoitteesta kasvattaa kotimaisen ruoan vientiä.

Kick off -aloitusseminaaria seuraa alueellisia seminaareja, joissa asiantuntijat avaavat vientiin liittyviä asioita. Alueellisissa työpajoissa työstetään arktisuuskonseptia. Valtakunnallinen yhteistyöverkosto välittää tietoa ja toimialan terveisiä.

Lisäksi haetaan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #arktinenruoka. Tämä yhteishanke jatkuu vuoteen 2018 saakka ja sitä rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisrahasto.

Juttuarkisto

© Copyright - Lihalehti