Lihalehti 3/ 2022 teksti Jorma Mattila, Berliini, kuvat Shutterstock ja ANPROGAPOR
Espanjan lihateollisuus kulkee vallitsevia trendejä vastaan Euroopassa. Kun muut maat sulkevat sikaloitaan, Espanjassa sikojen määrä kasvaa. Tällä hetkellä Espanjassa röhkii yli 32 miljoonaa kärsäkästä. Se on enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Jokainen sikakasvattamo tuottaa yhtä kasvatuspaikkaa kohden vuodessa melkein kaksi eläintä. Sianlihantuotanto on Espanjassa edullisempaa kuin missään muualla EU:n piirissä. Kateellisissa naapurimaissa Espanjaa kutsutaan jo Euroopan sikalaksi.
Espanjalaisessa Lorcan pikkukaupungissa on 96 000 asukasta ja 1,5 miljoonaa sikaa. Kaupungin ympäristössä on 680 sikatilaa, joissa useimmissa elää noin 2000 eläintä. Espanjalaiset kutsuvat aluetta nimellä porcilandia − sikamaa. Lorcan ympäristö on maan ehkä intensiivisin maatalouden keskittymä.
− Meillä tuotanto kasvoi hieman jälkijunassa. Aloitimme Espanjassa sianlihan tehokasvatuksen vasta noin 30 vuotta sitten. Muissa EU-maissa on suurimittaista tuotantoa harjoitettu 50–60 vuotta, vertaa Miguel Ángel Higuera. Hän johtaa Espanjan kansallista siantuottajien järjestöä nimeltä ANPROGAPOR. Järjestöön kuuluu 85 prosenttia Espanjan sianlihan alkutuottajista.
Espanjan maatalousekonomisteilla on käytössä uudissana ”sikakupla”. Kuplan täytyy paisua, eli sikatilallisen pitää koko ajan laajentaa toimintaansa, muuten yritys kaatuu, koska hintapaine on niin kova. On-line sanomalehti El Confidentialissa haastateltiin 58-vuotiasta sikatilallista. Tämä kertoo isänsä pärjänneen hyvin 30 sian kasvattamisella. ”Nykyisin täytyy olla vähintään 2000 emakkoa”, päivitteli tilallinen.
− Me olemme Espanjassa yksi niistä sektoreista, jotka ovat investoineet innovaatioihin ja teknologiaan kaikilla tasoilla. Tämä tarkoittaa eläinruokintaa, genetiikkaa, liikkeenjohtoa, eläinten terveydenhuoltoa ja käytännön toimintamenetelmiä. Tämä kaikki on vienyt sikasektoria hyvin eteenpäin ja olemme kelpo iskussa lisäämään kilpailukykyä ja tehokkuutta edelleen, sanoo Miguel Ángel Higuera.
− Yksi tärkeimmistä syistä Espanjan menestykseen on, että meillä on hyvin paljon tilaa sianlihatuotantomme lisäämiseen vielä vastaisuudessakin. Verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan isoihin lihamaihin, kuten Saksaan tai Alankomaihin, voisimme helposti vielä kolmin- tai nelinkertaistaa sikatuotantomme Espanjassa.
Tähtäin jo varhain viennissä
EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan Espanjassa on tällä haavaa 30 prosenttia enemmän sikoja kuin kymmenen vuotta sitten. 80 prosenttia kaikista 88 000 siankasvattamoista on teollisen mittaluokan suuryrityksiä.
Kehitys noudattaa edellisen Euroopan mestarin Saksan aikaisempina vuosina nähtyä kaavaa. Yhä useampi piensikala joutuu laittamaan lapun luukulle, koska ne eivät pysy suurtuotannon kustannustehokkuudessa mukana.
Alkuvuonna 2022 oli sianlihan teurastamohinta Espanjassa 1,61 euroa ilman arvonlisäveroa. Eli halvempaa kuin missään muualla EU:n sisämarkkinoilla. Esimerkiksi Itävallassa oli vastaava hinta 1,75 euroa, Saksassa 1,78 euroa ja kallein EU-hinta löytyi Ruotsissa 2,08 euroa. Vertailu kertoo ainoastaan maiden keskinäiset hintaerot mittaushetkellä. Tarkkoja tämän hetken hintoja on vaikeaa julkaista. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sekoittanut niin rehujen, lihan tuotannon kuin kuluttajien hinnat perin juurin.
− Yksi oleellinen seikka on, että meillä Espanjassa sianlihan kasvattajien tähtäimessä on alusta lähtien ollut suuntautuminen nimenomaan vientimarkkinoille. Siinä mielessä jouduimme heti kovaan sarjaan, koska kilpailemme globaalissa mitassa maailman suurimpien lihamaiden kanssa, korostaa Miguel Ángel Higuer.
− Nyt olemme saavuttaneet kärkisijan EU:n yhteismarkkina-alueen markkinajohtajana lihan viennissä kolmansiin maihin, eli EU:n ulkopuolelle. Mitattuna sekä tonnimäärillä että lihan viennin arvolla. Meidän systeemimme on siis oikeilla jäljillä.
Espanjan sikatuotannon edusmies korostaa, millaisissa olosuhteissa Espanjan lihatuotanto on hankkinut kannuksensa.
− On tärkeää on huomata, että EU:n jäsenmaana Espanja on joutunut globaaleilla markkinoilla kilpailemaan sellaisten maiden, kuten Brasilia, Canada ja Chile kanssa. Näihin verrattuna kilpailuasemamme on lähtökohtaisesti heikko. Ja usein käy niin, että meidän eurooppalainen tarkkojen säännösten mukaan kasvatettu ja siten korkealaatuinen liha on vaikeuksissa maailman mittakaavan markkinoilla. Siellä kun ratkaisee ainoastaan markkinahinta, sanoo Miguel Ángel Higuera.
Integraatioiden voima
Viiden viime vuoden ajan on Espanjan lihateollisuus kulkenut vallitsevia trendejä vastaan Euroopassa. Espanja on laajentanut sikataloutta samaan aikaan, kun muut ovat joutuneet sitä isoin harppauksin supistamaan. Kymmenessä vuodessa Espanjan tuotanto on kasvanut noin 25 miljoonasta yli 32 miljoonaan sikaan. Espanja kasvatti sianlihan vientiään kolmansiin maihin jopa vuonna 2017, vaikka Kiina leikkasi rajusti sianlihan tuontiaan. Saksan, Alankomaiden ja Tanskan myynti kolmansiin maihin laski samaan aikaan noin viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna.
Integraatiot ovat lisänneet huomattavasti etenkin eläinten kasvatusta. Niissä mukana olevat toimijat hallitsevat tällä hetkellä noin 80 prosenttia Espanjan sikamarkkinoista.
Monet sikatalouden tutkijat, muun muassa alankomaalainen Robert Hoste, on kiinnittänyt huomiota siihen, että toisin kuin muissa EU-maissa on Espanjan sika-ala hyvin pitkälle vertikaalisesti integroitunutta. Espanjassa noin 65 prosenttia kaikesta sianlihasta tuotetaan integroiduilla ketjuilla. Osuuskunnat tuottavat vain 10 prosenttia ja vapaat viljelijät hieman yli 15 prosenttia.
Useimmat integroiduista ketjuista Espanjassa saavat alkunsa rehuliiketoiminnasta. Sama omistaja omistaa usein myös eläimet, hoitaa tuotannon, toimittaa rehut, tarjoaa eläinlääkintää (aina lääkekuluja myöten) sekä tuottaa liikkeenjohdon neuvontapalveluja.
− Me kehitymme, ja toimialalle on erittäin tärkeää sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin joka vuosi. 30 vuotta sitten sikafarmit olivat keskittyneet Madridin ja Barcelonan ympäristöön. Nykyisin lihatuotanto on muuttamassa rannikolle ja satamien läheisyyteen, koska teollisuus toimii siellä. Ja nyt sikafarmit ja lihateollisuus siirtyvät sinne, missä rehuakin kasvatetaan – me integroidumme siten tehokkuutta parantavalla tavalla, Miguel Ángel Higuer.
− Meillä on merkittävän suuri tuotantojärjestelmä Katalonian lähettyvillä. Kataloniassa on myös runsaasti lihan jatkojalostusteollisuutta. Ja juuri nyt keskitämme lihatoimintaamme Aragoniaan. Koska siellä maanviljelijät kasvattavat samaan aikaan sianrehuksi sopivaa oivallista vehnää, maissia ja muita rehukasveja.
Me sanomme nyt, että vuosina 2023 ja 2024 viemme Kiinaan sianlihaa yhtä paljon kuin vuonna 2017. Tämä on nyt vaan tämän ajan realismia, painottaa asialleen omistautunut espanjalainen sikatalousmies.
Viljelijä vastaa integraatiossa omasta työpanoksestaan, rakennus- ja energiakustannuksista sekä lannan hallinnasta. Monilla integraatioilla on myös oma teurastamo. Maanviljelijöiden ja integraattien välillä solmitaan pitkäaikaisia, kahdesta viiteen vuotta kestäviä sopimuksia porsaiden tai teurassikojen tuotannosta.
Yhdysvaltalainen USDA (U.S. Department of Agriculture) arvioi, että Espanjan sika-ala on yksi EU:n tehokkaimmista. Se on kehittynyt aikaisemmin maahantuontiriippuvaisesta alasta vientimarkkinoita hallitsevaksi globaaliksi toimijaksi.
Espanja ilmestyi Kiinan markkinoille vuotta aikaisemmin kuin EU:n kumppanit, mikä antoi maalle tuntuvan ja hyvään maineeseen perustuvan etumatkan muuhun Eurooppaan nähden.
− Joudumme tasapainoilemaan sen välillä, että meillä on EU-normien mukaista korkealaatuista lihaa, joka on samaan aikaan hinnaltaan kilpailukykyistä äärimmäisen kovilla vapailla markkinoilla. Eli laatu ja tuotannon tehokkuus on sovitettava yhteen, määrittelee Miguel Ángel Higuera.
Tulevaisuus ja menneisyys yhdessä
Moni tuotannonhaara niin EU:n kuin maailmanmarkkinoilla pystyi vielä jossain määrin järkevästi ennustamaan oman tulevaisuutensa vuoden 2022 alussa. Venäjän hyökättyä Euroopan vilja-aittaan ja samalla rehuntuotannon ytimeen Ukrainaan, romuttuivat elintarvikealalla ja erityisesti lihantuotannossa kaikki aikaisemmat laskelmat.
− Koko bisneksestä tulee aina vaan monimutkaisempaa. Ukrainan ja Venäjän sota ja ylipäätään kaikki poliittiset konfliktit sekoittavat lihamarkkinoiden toimintaa päivittäin. Meidän täytyy olla hyvin varovaisia tällaisissa tilanteissa. Koska uskomme joka tapauksessa, että meidän toimialallamme globaalien markkinoiden kehitys voi olla hyvinkin positiivinen, ennustaa Miguel Ángel Higuer.
Mutta sodan vuoksi ei sekaisin mene pelkästään sianlihan kauppa. Varsinkin energian ja raaka-aineiden, kuten rapsin ja maissin, saatavuus ja hinta muodostavat kaikelle taloudelliselle toiminnalle vaaran paikan. Ja tämä on jo tapahtunut, kävi sodassa sitten lopuksi miten vain.
Eli juuri nyt kaatuu toimialan ulkopuolelta useita tekijöitä lihantuotannon niskaan; Kiinan hintakriisi sekä oman tuotannon ylösrakentaminen, afrikkalainen sikarutto ja samaan aikaan rehun raaka-aineen puute Ukrainan sodan vuoksi.
– Joo, kyllä, juuri näin. Espanja on ihan eri tavalla riippuvainen Ukrainasta tuotavasta rehu-raaka-aineesta kuin esimerkiksi Suomi on, sanoo MTK:n liha-asiantuntija Mari Lukkariniemi.
– Nyt siellä rahtilaivat makaavat satamissa, jos niitä ei vielä ole tuhottu. Eli ne laivat eivät ole päässeet matkaan, ja tästä syystä Espanjassa on jouduttu hyvin aktiivisesti etsimään muita rehun hankintakanavia. Ja siinä toimii jarruna EU:n torjunta-ainejäämäasetus, eli ihan kaikista Amerikoiden maista ei voida rehun raaka-aineita tuoda, koska siellä on erilaiset pestisidi- ja maatalouskäytännöt. Eli sieltä ei voi voimassa olevan lainsäädännön puitteissa tuoda rehua. Ellei EU:ssa tehdä sitten poikkeuksia tämän tilanteen motivoimana.
Entä Kiinan tilanne – taannoin Kiinaan ostettiin miltei kaikki liikenevä sianliha, mutta nyt Kiina on kasvattanut omavaraisuuttaan eikä tarvitse tuontiraaka-aineita?
− Minä olen saarnannut tästä Kiina-asiasta jo kolme vuotta! Kiinan markkinan imu oli tarkoitettukin tilapäiseksi ilmiöksi, sanoin jo aikaa sitten. Kun siellä kysyntä veti, pistemäinen, ajankohtainen tilaisuus kannatti käyttää hyväkseen. Kiinalaisilla oli kova kysyntä ja hintakin oli korkealla. Mutta ei Kiinan kysyntää pitänytkään ajatella kuin sen hetken ilmiönä. Nyt Kiinan kysyntä on sillä tasolla, joka vallitsi 2019, ja sekin tulee katoamaan tänä ja ensi vuonna, sanoo Miguel Ángel Higuer.
− Me sanomme nyt, että vuosina 2023 ja 2024 viemme Kiinaan sianlihaa yhtä paljon kuin vuonna 2017. Tämä on nyt vaan tämän ajan realismia, painottaa asialleen omistautunut espanjalainen sikatalousmies.
Lue myös: Pepe Fernándezin paistiravintolassa nautitaan joka viikko satoja kiloja
naudan- ja sianlihaa
Juttuarkisto
