Energian hinnat – Maltti on valttia tulevaisuuden energiaratkaisuissa

Liha ja ruoka 2-2022  Teksti: Marjatta Sihvonen  Kuva: Shutterstock

Kun energian hinmat lähtivät loppuvuodesta hurjaan nousuun, yrityksissä jouduttiin etsimään nopeita ratkaisuja kustannusten hillitsemiseksi. Pitkällä aikavälilläkin energiakentällä tapahtuu suuria mullistuksia, mutta tulevaisuus näyttää kuuluvan uusiutuville ja energiapiheille yrityksille.

Sähkön markkinahinnan keskiarvo nousi vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä 115 euroon megawattitunnilta. Se on Energiaviraston mukaan korkein hinta syöttötariffijärjestelmän historiassa. Ero on mittava jopa saman vuoden alkuun verrattuna, ja nopea muutos näkyi niin pörssisähkön kuin uusien sopimusten hinnassa.

Kun hiilen, maakaasun ja öljyn hinnat ovat olleet samaan aikaan voimakkaassa nousussa, kustannusten hallinta on osoittautunut hyvinkin haasteelliseksi sekä yrityksissä että kotitalouksissa. Elintarvikealalla energian hinta nostaa kustannuksia ankarasti koko ketjussa.

Pientä helpotusta näkyvissä?

Energian kysyntä on kasvanut kansainvälisillä markkinoilla koronapandemian loppupuolella, ja todennäköisesti kehitys jatkuu, mikäli tautitilanne helpottuu.

Sähkön hinnannousuun ovat Pohjoismaissa vaikuttaneet myös kuiva kesä ja fossiilisten polttoaineiden päästöoikeuksien (eli kuinka paljon yritys saa tuottaa päästöjä) hinta. Korkeimmillaan hiilidioksiditonnin hinta päästöoikeuksien huutokaupassa oli 85 e. Syksyn ja talven aikana Suomi on tuonut sähköä runsaasti Ruotsista ja Venäjältä.

Motivan Tomi Kiuru neuvoo pitämään katseen pitkän tähtäimen kehityksessä eli uusiutuvassa energiassa. Kuva: Motiva

Johtava asiantuntija Tomi Kiuru kestävän kehityksen neuvontaa tarjoavasta valtionyhtiö Motivasta toteaa, että tilanne on tullut yllätyksenä myös energiayhtiöille, ja jää vielä nähtäväksi, miten myyjät hinnoittelevat jatkossa esimerkiksi pitkät, kiinteähintaiset sopimukset.

Sähkön hintakehityksessä on kuitenkin nähtävissä pientä helpotusta kesää kohti vaikka ennustaminen nykytilanteessa on vaikeaa.

– Sähkön futuureita katsoen hinta on laskussa, ja hinnat vuosille 2023 ja 24 näyttävät maltillisilta. Kotimaasta saadaan lisää tuotantoa, Olkiluoto 3:sta 1,6 ja tuulivoimasta 1 gigawatti lisää. Pörssisähkössä hintavaihtelut tulevat varmasti jatkumaan ja esimerkiksi päivän huipputunnit ovat jatkossakin kalliita yöhintaan verrattuina, Kiuru toteaa.

Vihreä siirtymä vaikuttaa hintoihin, Suomessa muutos pitkällä

Vihreä siirtymä, fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä, voi nostaa energian hintaa sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä, mutta laskua odotetaan pitkällä aikavälillä.

Kiurun mukaan Suomessa ollaan jo pidemmällä ja paremmassa tilanteessa moneen muuhun maahan verrattuna. Maailmalla riippuvuus fossiilisesta energiasta on vielä vahvaa.

– Jos muutosta pystytään tekemään fiksusti, se on kustannustehokasta. Mitä nopeammin muutosta joudutaan tekemään, sitä enemmän lisääntyvät kustannukset. Jos joudutaan ajamaan alas laitoksia, jotka eivät ole vielä käyttöikänsä päässä, kustannuksia on kompensoitava, kuten nyt hiilivoiman alasajoa kompensoidaan Saksassa, Kiuru kuvaa.

Sähköntuotannon ilmastopäästöt ovat pudonneet Suomessa huomattavasti. Energiankulutuksen hiilidioksidipäästöt ovat Tilastokeskuksen mukaan olleet laskussa vuodesta 2010 alkaen. Uusiutuvan energian kulutus oli vuonna 2020 ensimmäistä kertaa Tilastokeskuksen energiatilastoinnin aikana suurempaa kuin fossiilisten polttoaineiden ja turpeen kulutus yhteensä.

– Fossiilista tuotantoa on ajettu alas eikä uusia investointeja siihen ole tehty enää pitkään aikaan. Uusi tuotanto on pitkälti uusiutuvaa, puupohjaista, tuulivoimaa ja päästötöntä ydinvoimaa.

Kiurun mukaan on erittäin todennäköistä, että tuulivoimainvestoinnit ja tuotanto jatkavat voimakasta kasvua Suomessa.

– Rakenteilla on 4 gigawattia vuoteen 2025 mennessä, ja todennäköisesti kehitys jatkuu samansuuntaisena.

Tuulivoimalat sijaitsevat pääosin Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Itä-Suomessa rakentamiselle on esteenä armeijan tutkatoiminta. Haasteen kulutuksen kasvulle muodostavatkin tällä hetkellä siirtoverkkoinvestoinnit.

Vihreää kaasua?

Maakaasun hintaan ovat vaikuttaneet useat tekijät, kuten päästöoikeuksien hinta, kasvava kysyntä ja edellisen kylmän talven kova kulutus ja toimitusvaikeudet Keski-Euroopassa. Sodan uhka tuo suuren kysymysmerkin maakaasun ylle. Jo ennen Ukrainan tilanteen kiristymistä Suomen Kaasuenergia Oy ennusti kaasun hinnan pysyvän alkuvuoden poikkeuksellisen korkeana. Helpotusta ennusteissa odotetaan kuitenkin keväälle.

Fossiilisesti tuotetun kaasun nostaminen EU:n taksonomiassa eli ilmaston ja ympäristön kannalta kestävien energiainvestointien luokituksessa vihreäksi vaihtoehdoksi on herättänyt laajaa tyrmistystä. Saksan näkökulmasta katsoen tilanne kuitenkin selittyy.

– Saksan perspektiivistä kaasu on välttämätön paha siirtymävaiheessa uusiutuviin. Näin päästään eroon kivihiilestä. Kaasusta ei päästä eroon nopeasti, ei teollisuudessa eikä kiinteistöissä, joissa maakaasua käytetään runsaasti lämmitykseen. Meillä kaukolämpö on vastaavassa roolissa, Kiuru avaa.

Kaasun ajoittaiset toimitusongelmat Keski-Eurooppaan ovat herättäneet huolta. Pohjanmeren kaasuvarat ovat ehtymässä, Venäjältä kaasua tuodaan useita reittejä.

– Toistaiseksi Venäjä on ollut Suomelle luotettava kaasun toimittaja. Sopimusten mukaiset toimitukset ovat aina tulleet perille, Kiuru toteaa.

Vetyyn investointeja, biokaasullekin tarvetta, ydinvoimaa siirtymään

Osa maakaasusta käytetään vedyn tuotantoon. Energian tuotantomarkkinoilla asetetaan melko suuria toiveita uusiutuvan vedyn tuotantoon. Tällä hetkellä uusiutuvan hinta ei kuitenkaan ole kilpailukykyistä maakaasusta tuotetun fossiilisen vedyn kanssa.

– Ennusteiden mukaan uusiutuvan vedyn hinta saadaan kilpailukykyiseksi. Tahtotila siihen suuntaan on kova. Nyt ala vaatii tukia valtiolta, Kiuru toteaa.

Harjavallan vihreän vedyn tuotantolaitos sai investointipäätöksen helmikuun alussa ja laitoksen on tarkoitus aloittaa tuotanto vuonna 2024.

– Päätöksiä tulee varmasti lisää. Harjavallan kokoluokka on vielä varsin pieni suureen haasteeseen nähden, mutta pienestä lähdetään liikkeelle. Ensin tuotanto korvaa fossiilisen vedyn tarvetta ja pikkuhiljaa laajenee muuhun käyttöön.
Sen sijaan biokaasu näyttää jäävän sivurooliin EU:n energiaratkaisuissa. Kiuru toteaa, että biokaasun tulo jakeluvelvoitteeseen nostaa kuitenkin liikennepolttoaineen uusiutuvien osuutta. Paikallisena energiaratkaisuna biokaasulla olisi edelleen paikkansa myös sähkön ja lämmön tuotannossa, vaikka laitosten tuotantoinvestoinnin kannattavuus ei ole paras mahdollinen.

Sähköntuotannon ilmastopäästöt ovat pudonneet Suomessa

huomattavasti. Energiankulutuksen hiilidioksidipäästöt ovat

Tilastokeskuksen mukaan olleet laskussa vuodesta
2010 alkaen.

– Maaseudun biokaasuhankkeisiin saa tukea jopa 25–50 prosenttia, joten kaivataan maatiloja ja yhteisöjä, jotka hoitaisivat energiantuotannon ja ravinnekierrätyksen paikallisesti kaasun avulla. Kaikki kivet meidän on kuitenkin käännettävä päästöjen vähentämisessä, joten biokaasulla on oma roolinsa, Kiuru pohtii.

Myös ydinvoima on saamassa taksonomiassa vihreää valoa siirtymävaiheen tuotantotapana. Kiuru arvelee, että taksonomialla on vaikutusta Loviisan voimalan jatkoluvalle. Fennovoiman hankkeen jälkeen uusia investointeja ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Pienen kokoluokan, alle gigawatin lämpötehon ydinreaktoreista kohistaan maailmalla, mutta Kiuru ei näe niille nopeaa kasvumahdollisuutta Suomessa.

– Modulaarisille reaktoreille taksonomiapäätös tietää hyvää. Meillä ydinenergianlain uudistuksen myötä pienten laitosten perustamista pyrittäneen helpottamaan, mutta olen silti, historiaan pohjaten, skeptinen toteutumisen nopeudesta. Pienet laitokset eivät ehkä ensimmäisenä tule Suomeen, mutta maailmalla odotetaan jo investointipäätöksiä. Mielenkiintoista nähdä, miten ala kehittyy, Kiuru pohtii.

Mikä suunta yrittäjälle?

Yrityksissä eivät lyhyen eivätkä pitkän tähtäimen energiaratkaisut näytä helpoilta. Kun elintarvikeketjuun tulee kustannusten nousua lähtien alkutuotannon lannoitehintojen moninkertaistumisesta jalostuslaitosten energian kulutukseen saakka, hintapaine kohdistunee pian kuluttajan ruokalaskuunkin.

Motivan Tomi Kiuru neuvoo pitämään katseen pitkän tähtäimen kehityksessä eli uusiutuvassa energiassa.

– Yritysten on luonnollisesti pakko pitää huolta maksukyvystä. Jos tuotantolaitoksessa on vielä jäljellä esimerkiksi vanhaa öljylämmityskapasiteettia maalämmön rinnalla, sillä voi tasata sähkön huippukuormien kulutusta. Se voi olla taloudellisesti kannattavaa etenkin talvella. Mutta pidemmän päälle en näe tulevaisuutta öljyn käytölle. Fossiilisen energian hinta kehittyy jatkuvasti kannattamattomampaan suuntaan, Kiuru toteaa.

Panostus energiatehokkuuteen on jatkossakin välttämätön ja kannattava etenemistapa. Kiuru pitää kuluttajan kasvavaa kiinnostusta yritysvastuuta kohtaan myös markkinoita ohjaavana tekijänä. Elinkaariarvioiden vertailukelpoisuuden parantuessa paine pienentää tuotteiden hiilijalanjälkeä olisi siis nykyistäkin kovempaa.

– Perussääntönä voi pitää toiminnan toteuttamista mahdollisimman kestävästi uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuutta parantaen. Näin ei voi mennä paljoa pieleen, ja vältytään myös asiakaspuolen yllätyksiltä, Tomi Kiuru sanoo.

Lehden painoon mennessä energiayhtiöt varautuivat maakaasutoimitusten katkeamiseen Venäjältä.

Wursti Oy on tehnyt viime vuosina mittavat, usean miljoonan euron investoinnit energiatehokkuuteen. Kuva: Niina Jormanainen

Wurstilla kaasun hinta kasvattaa tuotantokustannuksia

Järvenpäässä lihajalosteita tuottava Wursti Oy on tehnyt viime vuosina mittavat, usean miljoonan euron investoinnit energiatehokkuuteen. Yhtiö työllistää noin 120 henkeä ja liikevaihto on 25 miljoonaa euroa.

Talouspäällikkö Jorma Suomi kertoo, että yhtiö on liittynyt energiatehokkuussopimukseen, ottanut käyttöön led-valaistuksen, uusinut kylmäkoneet ja toteuttanut lämmön talteenottoa.

Loppuvuodesta kohonnut energian ja erityisesti maakaasun hinta ovat kuitenkin kasvattaneet tuotantokustannuksia huomattavasti. Joulukuun kaasulasku oli kolminkertainen edellisvuoteen verrattuna.

– Maakaasun hinta on noussut selvästi eniten. Tuotamme maakaasulla höyryä, jolla kypsennämme osan tuotteista. Lisäksi kaasua kuluu käyttöveden kuumentamiseen sekä lämmitykseen. Sähkö on myös suuri kuluerä. Hinnan nousu ei ole siinä ollut yhtä raju kuin kaasussa. Polttoaineiden hinnan nousu tulee nostamaan rahtien hintaa, Suomi erittelee.

Maakaasun rajun hinnannousun vuoksi Wurstilla on harkittu korvaavia vaihtoehtoja. Öljy on ainoa polttoaine, joka toimisi nykyisellä laitteistolla ilman mittavaa lisäinvestointia.

Biokaasun käyttöä Suomi ei pidä jatkon kannalta realistisena vaihtoehtona, sillä sen kotimainen tuotantomäärä, noin 1 terawattitunti, on pieni suhteessa maakaasun kokonaiskäyttömäärään, joka oli Suomessa 23,5 terawattituntia vuonna 2019.

Kun energian hintakehitys kasaa lisäkustannuksia myös alkutuotantoon, Suomi pitää selvänä, että tilanne tulee näkymään myös lihan ja muiden raaka-aineiden hinnoissa.

Wurstilla ei odoteta lisää merkittäviä panostuksia uusiutuvaan energiaan aivan lähitulevaisuudessa muiltakaan saman kokoluokan yrityksiltä. Siirtymistä kohti vähähiilisyyttä kuitenkin tehdään vähitellen.

– Energian säästö olisi varmin keino pitää kuluja kurissa, mutta alalla, jossa kypsennämme tuotteet ja sen jälkeen jäähdytämme ne ja pidämme kylmänä, säästäminen on haasteellista, toteaa Jorma Suomi.

Lue myös: Saksan lihakriisi syvenee