Elintarvikerikokset tehostetusti luupin alla

Liha ja ruoka 4 / 2022  Teksti Minna Nurro Kuvat Shutterstock

Tavanomaiset marjat myydään luomuna, saksanhirvi suomalaisena riistana ja lisäravinteen väitetään parantavan sata vaivaa. Elintarvikeketjun rikollisuus on monimuotoista, kekseliästä ja vaikeasti havaittavaa. Ruokaviraston rikostorjuntatiimi pureutuu siihen nyt tehostetusti.

Elintarvikerikokset ovat maailmanlaajuinen ilmiö, jota on hankala tunnistaa perinteisen elintarvikevalvonnan keinoin. Elintarvikeketjun rikollisuus voi liittyä elintarvikkeiden lisäksi tuotantoeläimiin ja niiden teurastuksiin tai rehuihin, lannoitteisiin, siemeniin ja luontaistuotteisiin, luomuun tai koko liiketoimintaketjuun.

Elintarvikerikoksia ei ole erikseen määritelty EU:n tai Suomen lainsäädännössä. Käytännössä kyse voi olla vaikkapa markkinointirikoksista, petoksista tai terveysrikoksista, jos esimerkiksi eläimiä teurastetaan ilman asianmukaista lihantarkastusta tai väärennetty tuote aiheuttaa terveysvaaran kuluttajille.

Yhteinen piirre kaikille elintarvikeketjun rikoksille on, että niiden vaikuttimena on taloudellinen hyöty. Johtava asiantuntija Minna Willman-Koistinen Ruokavirastosta lisää, että elintarvikeketjun rikokset ovat hyvin usein suunnitelmallisia, niitä ei tehdä hetken mielijohteesta.

– Ne perustuvat usein vahvaan luottamukseen, jota käytetään väärin. Lisäksi rikoksella saatu hyöty antaa perusteetonta kilpailuetua verrattuna rehellisiin toimijoihin, hän täydentää.

Minna Willman-Koistinen on Itä-Suomen poliisista virkavapaalla oleva rikoskomisario, joka työskentelee vuoden 2023 alkupuolelle asti Ruokaviraston rikostorjuntatiimissä. Tiimin tehtävänä on edistää rikollisuuden tunnistamista ja torjuntaa sekä kouluttaa elintarvikevalvojia. Kuva: Pekka Koistinen

Rikoksissa pyörii iso raha

Elintarvikeketjun rikollisuus ei ole mitään nappikauppaa. Maailmanlaajuisesti ruokaan liittyviä rikoksia tehdään arviolta 30 miljardin euron arvosta vuodessa, mistä Euroopan osuus on noin 10 miljardia euroa.

Suomessa tehtävien elintarvikerikosten arvosta ei ole olemassa virallista arviota. Elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä haarukoi pyydettäessä, että kyse voisi olla noin 40 miljoonasta eurosta.

– Kyse on kuitenkin hyvin karkeasta arviosta, hän korostaa.

Ilmi tulleiden tapausten perusteella tiedetään, että rikolliselle toiminnalle ovat alttiita erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Kynnystä laittomuuksiin madaltaa se, että mahdolliset hyödyt voivat olla suuria, mutta rangaistukset jäävät usein vähäisiksi. Ruoan verkkokaupan kasvu luo otolliset olosuhteet rikolliselle toiminnalle, ja verkossa tehtävät elintarvikerikokset lisääntyvät koko ajan.

Rikosasia saattaa löytyä myös ruokamyrkytystapauksen taustalta, jos ruoanlaitossa on käytetty vanhentuneita tai väärennettyjä tuotteita. Maailmalla myös järjestäytynyt rikollisuus on löytänyt ruoka-alan ja onnistunut esimerkiksi levittämään ruokaväärennöksiä soluttautumalla hyvämaineisiin yrityksiin.

– Odotamme, milloin ensimmäiset järjestäytyneen rikollisuuden tapaukset tulevat ilmi Suomessa, Minna Willman-Koistinen huomauttaa.

Harmaan talouden torjuntaa

EU on kiinnittänyt huomiota elintarvikeketjun rikollisuuteen muun muassa vuoden 2017 valvonta-asetuksessa, jossa muistutetaan, että rikollisen toiminnan mahdollisuus on otettava huomioon elintarvikevalvonnassa. Suomessa elintarvikerikokset ovat nyt ensimmäistä kertaa mukana kansallisessa harmaan talouden torjuntaohjelmassa, joita on toteutettu neljännesvuosisadan ajan.

– Hyvä, että elintarvikeketjun rikosten torjunta saatiin mukaan ohjelmaan. Ne koskettavat meitä kaikkia, sillä kaikki ihmiset syövät ja juovat, Willman-Koistinen muistuttaa.

Elintarvikeketjun rikollisuus on usein piilorikollisuutta ja siksi vaikeasti havaittavaa. Toiminta saattaa jäädä täysin perinteisen elintarvikevalvonnan ulottumattomiin, jos siitä ei ole esimerkiksi tehty elintarvikehuoneistoilmoitusta tai sille ei ole haettu laitoshyväksyntää. Myös yritystoiminnan valheelliset lopettamisilmoitukset, vastuuhenkilöiden vaihdokset ja monella paikkakunnalla toimiminen vaikeuttavat valvojien työtä. Erityisen hankalasti valvottavia ovat verkkokauppatoimijat, joilla ei välttämättä ole lainkaan fyysistä toimipistettä.

Valvojille lisää koulutusta

Willman-Koistinen toteaa, että Ruokavirastossa on vuosien varrella tehty jonkin verran tutkintapyyntöjä elintarvikeketjun rikoksista. Nyt rikosten tunnistamista tehostetaan, viranomaisyhteistyötä tiivistetään ja paikallisia valvojia koulutetaan havaitsemaan ilmiö.

– Viime kesästä lähtien valvojille on pidetty kymmenen koulutustilaisuutta, joihin on osallistunut yhteensä yli 1 700 henkilöä, Willman-Koistinen laskee.

Hän arvioi, että rikosasioiden esilletuominen ei ehkä aiemmin ole ollut elintarvikevalvojilla se päällimmäisin huoli, koska työssä pitää hallita niin monta muutakin asiaa. Nyt osaaminen on lisääntynyt ja asenteet muuttuneet, ja rikollisen toiminnan nähdään olevan pois rehellisiltä toimijoilta.

Ruokavirastossa on myös havaittu, että rikoksiin yhdellä yritystoiminnan sektorilla syyllistyvä toimija tekee niitä todennäköisesti muillakin sektoreilla – esimerkiksi väärentää tuotteen alkuperän ja huijaa verottajaa. Koulutus auttaa valvontaviranomaisia tunnistamaan myös tällaisen monialaisen rikollisuuden aiempaa paremmin.

Liha houkuttaa väärentäjiä

Erityisen houkuttelevia rikolliselle toiminnalle ovat arvokkaat elintarvikkeet, kuten liha ja muut eläinperäiset tuotteet. Esimerkiksi Euroopassa on iso bisnes teurastaa elintarvikeketjuun eläimiä, jotka lääkityksen vuoksi eivät oikeasti kelpaisi ihmisravinnoksi.

Mutta osataan lihan kanssa rötöstely täälläkin. Ruokaviraston rikostorjuntatiimi kartoittaa parhaillaan Suomessa vuodesta 2018 lähtien ilmi tulleita elintarvikerikoksia: kartoitus on yhä kesken, mutta Ruokaviraston tiedossa on jo yhteensä yli 230 tapausta. Willman-Koistinen kertoo, että lihan ja lihatuotteiden osuus niistä on useampi kymmenen prosenttia.

– Meillä on erinomainen valvontaeläinlääkäreiden verkosto Suomessa, ja osa rikoksista tulee tietoon heidän kauttaan, hän sanoo.

Yksi viime vuosien isoimpia lihaan liittyviä elintarvikerikoksia on ollut Etelä-Pohjanmaalla ilmi tullut tapaus, joka lähti kaksi vuotta sitten purkautumaan kunnan terveystarkastajan paikallistuntemuksen ansiosta. Kokenut terveystarkastaja alkoi ihmetellä, kun paikallinen kauppakeskus mainosti myyvänsä suuria määriä kotimaista riistalihaa. Tarkastaja päätteli, että suomalaista riistaa ei mitenkään voi olla tarjolla moisia määriä, ja alkoi selvittää asiaa yhdessä poliisin kanssa.

Kävi ilmi, että lihan varastointia harjoittava yritys oli jo muutaman vuoden ajan ostanut tuhansia kiloja lihaa ulkomailta, ja käsitellyt ja myynyt sitä muun muassa kotimaisena riistalihana kaupoille ja ravintoloille. Yrityksen toimitusjohtajalla oli kauppiastaustaa, minkä takia häneen luotettiin. Toimitusjohtaja sai käräjäoikeudessa seitsemän kuukautta ja yrityksen työntekijä kolme kuukautta ehdollista vankeutta.

– Havaintojemme mukaan on mahdollista, että suurissa kauppaliikkeissä on myynnissä tuotteita, joiden alkuperään ja jäljitettävyyteen liittyy ongelmia. Pohjanmaan riistalihatapaus on esimerkki hyvin onnistuneesta viranomaisyhteistyöstä, Willman-Koistinen toteaa.

Kekseliäisyyttä löytyy

Elintarvikeketjun rikokseen voi syyllistyä myös muu kuin elintarvikealan yrittäjä. Willman-Koistinen kertoo tapauksesta, jossa käännöstoimiston edustaja oli kääntänyt hygieniapassin testilomakkeen vieraskielisiä testattavia varten, ja merkinnyt käännettyyn lomakkeeseen valmiiksi oikeat vastaukset.

Rikos paljastui vinkkitiedon pohjalta, ja siinä vaiheessa sama yrittäjä oli pitänyt testitilaisuuksia useiden vuosien ajan. Käräjäoikeus määräsi käännöstoimiston edustajalle kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta.

– Petosrikosten tekijät ovat usein kovin kekseliäitä, Willman-Koistinen huomauttaa.

Epärehellisyyttä löytyy myös elintarvikeketjun alkupäästä, jolloin kyseeseen voi tulla avustuspetokset. Willman-Koistinen toteaa, että maatalouden tukijärjestelmä mahdollistaa tilanteet, joissa maatila saattaa hakea esimerkiksi pelto- tai eläintukia väärin perustein.

– Kun mittakaava on pieni eikä petos liian räikeä, niin kiinnijäämisen riski ei ole kovin korkea. Rikollinen toiminta voi jatkua vuosikausia, hän miettii.

Valveutuneisuus on tarpeen

Minna Willman-Koistinen pitää tärkeänä, että elintarvikeketjun rikollisuudesta puhutaan ja sitä nostetaan esille, jotta ilmiö tunnistetaan ja siihen päästään puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Hän toteaa, että olemassa oleva lainsäädäntö on jo kattava, mutta pitää elintarvikerikoksista määrättyjä rangaistuksia äärimmäisen matalina.

– Nykyään valvojat käyttävät ensin hallinnollisia pakkokeinoja, ja vasta jos ne eivät toimi, otetaan järeämmät keinot käyttöön. Pitäisikö rangaistuksia tiukentaa, jotta ne ennaltaehkäisisivät rikollisuutta tehokkaammin? Keskiössä on joka tapauksessa rikoshyödyn poisottaminen, sillä se hillitsee rikollisen toiminnan jatkumista, hän pohtii.

Valveutuneisuutta toivotaan myös elintarvikealan yrityksiltä itseltään: kauppakumppaneihin ei pidä luottaa sokeasti, vaan yhteistyöyritysten taustatiedot, laitoshyväksynnät ja muut valvontadokumentit olisi hyvä selvittää viimeisen päälle. Erityisen tärkeää se on, jos kyseessä on uusi yhteistyötaho tai toimintansa vasta aloittanut yritys.

– Elintarvikealalla toimijat seuraavat toisiaan, eikä se ole kyttäämistä vaan puolen pitämistä. Myös huonosti kohdellut työntekijät saattavat ilmoittaa toiminnan epäkohdista, Willman-Koistinen huomauttaa.

Kuka tahansa, joka epäilee jotain elintarvikeketjun rikosta, voi ottaa yhteyttä kunnalliseen terveystarkastajaan tai ympäristöterveydenhuollon yksikköön. Monilla niistä on käytössä vinkkipuhelin tai -sähköposti. Tarvittaessa yhteyttä voi ottaa myös Ruokavirastoon.