Aito saunapalvikinkku sai EU:n nimisuojan – Palvari iloitsee nimisuojasta

Liha ja ruoka 7/2022  Teksti: Niina Jormanainen   Kuva: Nina Mäki-Kihniä

Ulvilalaisessa Sata-Lihassa Aidon saunapalvikinkun nimisuoja otettiin ilolla vastaan. Se on ilonpilkahdus keskellä hyvin ailahtelevia aikoja, jolloin pienyrittäjältä vaaditaan suurta luottamusta siihen, että kyllä tästäkin kriisistä taas selvitään.

Sata-Lihassa savusauna lämpiää leppähaloilla enintään kahdesti viikossa. Silloin saunan kivet ehtivät välissä kunnolla jäähtyä, ja niin syntyy Sata-Lihan omistajan Hessu Erikssonin mielestä paras savu.

– Meidän saunapalvikinkkumme viihtyvät lehtereillä 30 tuntia. Aito saunapalvi on artesaanituote, ja jokaisen valmistajan savusaunapalvi on hiukan eri makuinen, koska valmistajilla on omat tekotapansa.

Sata-Lihalle Aito saunapalvikinkku on tärkeä tuote, jonka merkitys on kokonaismyynnille iso. Moni tulee Sata-Lihan Pieneen Lihapuotiin varta vasten sitä ostamaan, ja silloin mukaan tarttuu muutakin.

– Aito saunapalvi on meille vähän sama kuin vaikkapa kahvi peruskaupalle. Vaikea kuvitella peruskaupan toimivan ilman kahvia.
Pienellä paikkakunnalla ollaan myös ylpeitä pitäjän omasta palvaamosta, ja tällä on iso merkitys yrittäjälle.

– Tuntuu hyvältä tehdä työtä, joka huomataan. Ihmisten osoittama arvostus ja kova palo tähän työhön ovat auttaneet jaksamaan näinä vaikeina aikoina, kun yrittäminen on yhä vaikeampaa. Meille on tärkeää asiakasläheinen työtapa, sillä 85 % Sata-Lihan Pienen Lihapuodin asiakkaista on vakiasiakkaita. Tämä yhteisöllisyys on tämän homman suola.

Aidon saunapalvikinkun nimisuojaa Eriksson pitää hienona juttuna.
– On hienoa, että pieni Suomi on saanut tällaisen asian läpi EU-tasolla, joten kiitos vaan asiaa hoitaneille. Palvarille tämä antaa hyvän keinon kertoa kuluttajalle, että Aito saunapalvi on ihan eri tuote kuin muilla savustustavoilla tehdyt tuotteet. Meillä Aito saunapalvi -nimi alkaa näkyä tuotteissa joulun aikoihin.

Sananen yrittämisestä

Kun Hessu Eriksson osti Sata-Lihan 2014, hän tuskin arvasi, millaisia tulevat vuodet lihayrittäjänä olisivat. Mies oli tehnyt pitkän uran pakkausteollisuudessa, mutta oma lihanjalostamo veti vahvasti puoleensa, kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa se liha-alalla työskentelevän kaverinsa kanssa. Sittemmin kaveri luopui osuudestaan, ja tätä nykyä Eriksson pyörittää 5–7 työntekijän avustuksella lihanjalostamoa, jossa jalostetaan erityisesti makkaroita ja palvataan perinteisin menetelmin palvikinkkua. Sata-Lihan ylpeys on oma Pieni Lihapuoti Ulvilassa ja lisäksi on tukkumyyntiä lähialueen kaupoille.

Eriksson kertoo, että yrittäjänä on tullut vuosien varrella kaikenlaista eteen, mutta toden teolla homma on vaikeutunut vasta viime vuosina. Ensiksi tuli korona, ja sitten kun siitä selvittiin, Venäjän aloittama sota alkoi sekoittaa asioita pahemman kerran.

– Paine tuntuu kasvavan joka puolelta. Kustannukset nousevat, ja koko yhteiskunta tuntuu olevan jonkinlaisessa pelkotilassa. Tämä vaikuttaa tietenkin olennaisesti yrittäjänkin elämään.

Pienillä yrittäjillä vaikeista ajoista selviytyminen vaatii venymistä ja erityisesti omien työtuntien lisäämistä.

– Kaikki voitava tehdään itse, jotta palkkakuluja säästyy. Olen myös tuurannut muiden lomia, ja omat lomat ovat minimissä. Tänä vuonna pidin itse vain viikon lomaa. On siinä sitäkin, että yrittäjä jää helposti kiinni sellaiseen moodiin, että selviytyäkseen pitää koko ajan tehdä jotakin. Pienillä yrittäjillä on myös yleensä heikosti varaa vaikkapa tehostaa toimintaansa toimintamalleja muuttamalla, koska kaikki tällaiset on jo katsottu aiemmin.

Nyt Eriksson toivoo erityisesti, että varsinkin sähkömarkkinat rauhoittuvat nopeasti ja että kuluttajien ostovoiman eteen tehdään ahkerasti töitä päättäjien puolelta.

– Sähkömarkkinoiden vaikutus teollisuuden kannattavuudelle on dramaattinen, mutta kun sähkökriisi koskee kuluttajiakin, niin se on suoraan pois kuluttamisesta, jota ilman yrittäjä ei elä. Tuntuu, ettei ihmisiä ole koskaan aikaisemmin hämmennetty näin paljon. On hirveän vaikea enää tietää, miten toimia ja luottamus omaan tulevaisuuteen kärsii.

Ja juuri luottamusta on kuitenkin oltava niin yrittäjällä kuin kuluttajallakin.

– Toivon todella, että pienpalvaajat luottavat siihen, että joulunkin jälkeen on elämää. Että jostain löytyy voimia painaa töitä ja myydä kinkkuja niin kuin ennenkin ja vielä luottaa siihen, että kuluttajilla on varaa paistaa kinkkunsa. Ei saa vaipua apatiaan, vaan yrittää uskoa. Ilman uskoa tulevaan tämä homma ei toimi.