Seppo Korpela
Muuttuvassa maailmassa
Kesäkokouspäivistä Vanajanlinnassa on vuosi vierähtänyt. Viime vuosi painittiin erilaisten lihaskandaalien ja eläinten hyvinvointiasioitten kanssa. Kuluva vuosi on ollut kovin poikkeuksellinen. Talvi oli hyvin kylmä, kevät lakkoiltiin ja kesä oli todella kuuma. Tätä kirjoittaessani Venäjän ja Suomen välille syntyi elintarvikekiista yhdeksi murheeksi lisää.
Lihanjalostusteollisuudelle kuluva vuosi on ollut erittäin haastava ja vaikea. Kaikki edellä mainitsemani seikat ovat vaikuttaneet lihan kulutukseen ja vaatineet sekä tuotannon suunnittelussa että itse tuotannossa paljon pohtimista. Tämä vuosi on osoittanut, kuinka vaihtelevaa kysyntä voi olla ja kuinka työvoiman tarve tänä päivänä lihanjalostusteollisuudessa muuttuu. Entistä tärkeämpää on tuotannon pyörittäminen pitempään ja tehokkaammin, jotta saadaan kalliit investoinnit nopeammin maksuun; tuotantopäivät kun eivät ole kopioita toisistaan ja eri yrityksissä tarpeet ovat hyvin erilaisia, koska tuotanto on pitkälti asiakaslähtöistä. Joinakin päivinä töitä on enemmän, joinakin vähemmän. Kuluttajien ostoskäyttäytyminenkin hakee vielä uusia uomiaan. On vaikea sanoa, miten ostokset tulevat jakaantumaan eri viikonpäiville.
Työehtosopimusneuvottelut olivat erittäin vaikeat ja ne kulminoituivat työaikamalliin ja lauantaityöhön. Lauantaityön tarve eri yrityksille on tällä hetkellä hyvin erilainen riippuen tuotevalikoimasta, myynti- ja toimitustavoista ja yrityksen koosta. Jäsenyrityksissämme työaikamallin lauantaiosiota ei koettu kovin tärkeäksi asiaksi ainakaan lähitulevaisuudessa. Mielestäni aika vanhanaikaiselta tuntuu ajatus työnteosta ma-pe kello 7-16. Paikallinen sopiminen on muotisana tänä päivänä. Liha- alalla on sovittu paikallisesti jo pitkään, aina kun siihen on ollut tarvetta. Varsinkin pk-yrityksissä yhden työntekijän panos on merkittävä joten paikallisiin sopimisiin yksilötasolla on usein tarve. Kun paikallisesti jotain sovitaan, tavoitteena on molemminpuolinen hyöty. Ongelma paikallisissa sopimuksissa on juridiikka. Kaikkia asioita ei voida kuitenkaan paikallisesti sopia eikä ole tarpeenkaan, koska alan työehtosopimus turvaa juridisesti molempien osapuolten edut eikä sido liikaa yritysten voimavaroja. Mielestäni tulevaisuudessa paikallinen sopiminen tulee lisääntymään, joten alalle pitäisi miettiä jonkinlainen ohjeistus, mitä paikallisesti kannattaa ja yleensä voi sopia. Ihmisten muuttuneet elintavat, esimerkiksi harrastukset, lomien vietto ja pitempi työura tulevaisuudessa, luovat myös tarpeita yksilötasoisiin paikallisiin sopimisiin. Yrityksen ammattitaitoisen työvoiman motivaation ja jaksamisen eteen kannattaa panostaa, sillä ammattitaitoisesta, motivoituneesta työvoimasta on tulevaisuudessa pulaa.
Erittäin tärkeää on liha-alan yritysten välisen vuorovaikutuksen lisääminen. Toivoisin jäsenyrityksiltämme entistä aktiivisempaa osallistumista järjestötoimintaamme laajentaaksemme järjestömme näkemyksiä kulloinkin akuuteista asioista. Edustamme kuitenkin yhdessä merkittävää osaa Suomen lihanjalostusteollisuudesta. Koko liha-alan on tiedostettava ongelmat ja keskusteltava niiden ratkaisuista. Lisäksi on pohdittava tulevia haasteita, mietittävä erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia ja yhteisiä hankkeita, jotta pystytään vastaamaan kiristyvään kilpailuun ja lisääntyvään tuontiin. On pyrittävä entistä tehokkaampaan, joustavampaan ja asiakaslähtöisempään tuotantoon. Tavoitteena pitää olla kotimaassa valmistettujen tuotteitten kysynnän ja näkyvyyden kasvattaminen. Oiva vuorovaikutuspaikka jäsenillemme on Lihakeskusliiton kesäkokouspäivät, joita vietetään tänä vuonna syyskuussa ja ensimmäistä kertaa mantereen ulkopuolella, Ahvenanmaalla, Maarianhaminassa.
Tervetuloa kokouspäiville!
Toivotan kaikille viihtyisää kesäkokousviikonloppua ja menestyksellistä loppuvuotta!
|
