Lihalehti 1 / 2018, Raila Aaltonen

Luomu kasvaa, vientikin houkuttaa

Luomuruoan markkinat kasvavat Suomessa nopeammin kuin ruoan myynti keskimäärin. Luomutuotteen valitsee yhä useampi ainakin silloin tällöin, ja kysyntä kasvaa myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

Kasvuprosentit ovat isoja, mutta luomun osuus koko elintarvikemyynnistä on edelleen pieni, runsaat kaksi prosenttia. Luomumarkkinoiden arvo ylitti viime vuonna 300 miljoonan euron rajan. Euroopassa suurin luomumaa on Tanska, jossa lähes kymmenen prosenttia ruokaostoksista on luomua. Volyymien puolesta Saksa, Ranska, Britannia ja Italia ovat vahvoja luomumaita. Kaikista eurooppalaisista kuluttajista taas eniten rahaa luomuostoksiin käyttää sveitsiläinen.

Tuoteryhmittäin tarkasteltuna kananmunat ovat erityisasemassa: Suomessa koko munakaupan arvosta luomua on 15 prosenttia. Myös vihanneksia, juureksia sekä maitoa ostetaan paljon luomuna. Lihassa osuus on noin prosentti. Naudasta luomua on alle neljä prosenttia ja siasta vajaa prosentti. Luomubroileri on vielä todellinen harvinaisuus, sen sijaan joka neljäs karitsanlihakilo tulee tätä nykyä luomutilalta.

Yhä useampi ostaa luomua

Pro Luomu teetti viime syksynä TNS Kantar Oy:llä luomun kuluttajabarometrin, jonka tuloksia esiteltiin lokakuun alussa. Sen mukaan luomua ostavien kuluttajien joukko on kasvussa. Yli puolet suomalaisista ostaa luomua vähintään kerran kuukaudessa. Sitoutuneimmat, barometrin mukaan 28 prosenttia väestöstä, ostavat luomua vähintään viikoittain.

Tästä ryhmästä valtaosa on lisännyt käyttöään kahden viime vuoden aikana, ja aikoo lisätä sitä edelleen. Vaikka suoramyynnistä ja ruokapiireistä puhutaan paljon, valtaosa luomuruoasta kulkee vähittäiskaupan kautta. Marketeista luomuostoksensa tekee yhdeksän kymmenestä kuluttajasta. Aktiivisimmat luomun käyttäjät asioivat myös erikoiskaupoissa, toreilla ja maatiloilla.

Luomun valtavirtaistumisesta kertoo se, että myönteisen neutraali suhtautuminen luomuun on kasvanut ja vastustus vähentynyt vuodesta 2015. Luomun ostoperusteissa korostuivat hyvä maku ja terveellisyys. Reilu viidennes sijoitti luomun kolmen tärkeimmän vastuullisuuskriteerin joukkoon. Luomuun liitettiin mielikuvissa ennen muuta torjunta-aineettomuus ja luonnonmukaisuus, ei-teollisten lannoitteiden käyttö ja eläinten paremmat olosuhteet.

Valikoimaa kaivataan lisää

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila uskoo luomun kulutuksen nousun jatkuvan vielä pitkään.

– Eniten käyttöä aikovat lisätä ne, jotka ostavat jo nyt paljon luomua. Toteutuva kasvu riippuu tuotesortimentin kehityksestä, eli siitä löytävätkö luomuun sitoutuneet kuluttajat kaupan valikoimasta mieleisiään uusia tuotteita, Kottila analysoi.

Valikoiman kehittyminen lisäisi hänen mukaansa myös nykyisten kokeilijoiden muuttumista luomutuotteiden aktiivikäyttäjiksi.

Liha näyttäytyy barometrissa tuotteena, jonka potentiaali on vielä suurimmaksi osaksi käyttämättä. Kuluttajat aikovat lisätä luomulihan käyttöä paljon enemmän kuin mitä he käyttävät sitä nyt. Kiinnostuksen realisoituminen markkinoilla edellyttää tarjonnan lisääntymistä ja hyviä uusia tuotteita.

Kiinnostava muutos edelliseen barometriin verrattuna oli, että hinta mainittiin nyt hiukan harvemmin luomun käytön esteenä. Silti lähes kaksi kolmesta ostaisi enemmän luomuruokaa, jos se olisi halvempaa. Entistä selvemmin myös toivottiin, että tuottaja saa tuotteesta oikeudenmukaisen hinnan.

Kottila kertoi yllättyneensä siitä, miten hatara kuluttajien tiedon taso edelleen on. Luomua ei yleisesti tunnisteta tietyt vakiokriteerit sisältäväksi laatujärjestelmäksi.

– Tämä on meille haaste. Luomun kilpailukykyä voidaan yhä parantaa kertomalla selvemmin laatujärjestelmän sisällöstä.

Barometri osoitti myös, että yhtä luomukuluttajan tyyppiä ei ole, vaan kuluttajien kesken on isoja eroja ja keskiarvot kätkevät alleen paljon vaihtelua.

Hinta koetaan yhä korkeana

Luomulihan tekee tavanomaista raaka-ainetta kalliimmaksi ennen muuta eläinten rehu ja kasvatuksen vaatimat väljät tilat. Näistä aiheutuvaa tuotantokustannusten eroa kompensoidaan tuottajille maksamalla lihasta korkeampaa hintaa.

Luomuviljelyssä sadot jäävät monesti pienemmiksi kuin tavanomaisessa viljelyssä, joten luomulaatuinen rehuvilja on kalliimpaa. Siat ja kanat tarvitsevat myös luomuehdot täyttävää rehuvalkuaista. Märehtijöiden valkuaistarve täyttyy pääosin nurmirehulla, ja siksi naudat ja lampaat on helpompi kasvattaa luomuna kuin yksimahaiset eläimet.

Nauta- ja lammastiloilla tuotanto onkin tasaisempaa ja tehokkuus samaa luokkaa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Osa luomulehmien vasikoista kuitenkin kasvatetaan teuraaksi tavanomaisilla tiloilla. Teuraskasvatuspaikkoja kaivataankin luomunautaketjuun lisää.

Sikatilojen tuloksissa on enemmän vaihtelua. Keskituotoksen nousu toisi enemmän lihaa markkinoille, vaikka luomusikaloiden määrä ei lisääntyisi nykyisestä noin tusinasta.

Lihakauppa harvojen käsissä

Luomuliha kulkee kauppaan muutaman yrityksen kautta. Sipoossa toimiva Talman Luomu Oy on erikoistunut porsaanlihasta valmistettaviin leikkeleisiin ja ruokamakkaroihin, ja hankkii raaka-aineensa pääosin Atrialta. Lihatukku Tamminen Oy puolestaan jalostaa ja markkinoi HKScanin luomulihat.

Broilerinlihan parissa työskentee Luomu Invest.

Lihatukku Tammisella on luomusta verrattain pitkä kokemus: ensimmäiset tuotteet tulivat valikoimiin jo 90-luvulla, sitten luomu jäi pois kymmeneksi vuodeksi, kertoo toimitusjohtaja Pasi Tamminen.

– Nyt on meneillään kolmas ja suurin tuleminen. Luomunaudan ja -karitsan myynti on kasvanut parikymmentä prosenttia vuodessa jo useana vuonna. Karitsalla kasvu jatkuu yhä reippaana, naudanlihassa se hidastui jo viime vuonna, Tamminen luonnehtii.

Myös Talman Luomun toimitusjohtaja Peter Westerholm on tyytyväinen. Myynti, ilman kinkkukauppaa, kasvoi viime vuonna 10-12 prosenttia.

Talman Luomu syntyi vuonna 2016, kun Pajuniemi myi tavanomaiseen raaka-aineeseen perustuvan liiketoimintansa tuotemerkkeineen ja keskittyi yksinomaan luomuun.

Ketju löysi yhteisen sävelen

Hyvään kehitykseen on yksi päivänselvä syy: alan yhteistyön kehittyminen. Pro Luomu kokosi lihan, samoin kuin maidon ja kasvisten ympärille työryhmät miettimään kunkin tuotteen arvoketjua alusta loppuun ja ratkaisemaan pullonkauloja. Luomulihan työryhmässä ovat edustettuina lihayritykset, tuottajat, viranomaiset ja kaupan ketjut.

– Pro Luomun ansiosta ketjun toiminta alkoi hioutua viitisen vuotta sitten. Siihen asti pelin henki oli, että joku vähän tuottaa tuolla ja joku ostaa täällä, ja joku sitten koettaa vähän myydä, kuvaa ryhmän puheenjohtajana toimiva Pasi Tamminen.

Peter Westerholm näkee, että myös kuluttajien tietoisuus luomusta on kasvanut ja kauppaketjuilla on ollut intressi kehittää myyntiä.

Kasvua lienee vauhdittanut myös kuluttajien taloudellisen tilanteen paraneminen pahimman taantuman hellitettyä.

Mistä lisää luomupossua?

Parhaillaan työryhmä ponnistelee luomusianlihan arvoketjun parissa. Tuotantomäärät eivät ole viime aikoina juuri kasvaneet, vaikka kysyntää luomupossulle olisi. Viime vuonna tosin kinkkukauppa kasvoi kymmenen prosenttia, 127000 kiloon.

– Markkinat kyllä vetäisivät, jos tuotteet ovat oikean tyyppiset. Vielä ei raaka-ainetta riitä suuriin tuotekehitysprosesseihin, Pasi Tamminen toteaa.

Peter Westerholm vahvistaa saman:

– Kaikki tuotteet menevät, mihin raaka-ainetta löytyy. Luomusianlihaa tarvittaisiin paljon lisää.

Hänen mukaansa luomun volyymit ovat vielä niin pienet, että niille eivät päde samat myyntikalkyylit kuin vastaaville tavanomaisille tuotteille. Kaupan mukaan kuluttaja maksaa luomulihatuotteista korkeintaan 20-30 prosenttia korkeamman hinnan. Teollisuudelle tämä merkitsee Westerholmin mukaan omasta katteesta tinkimistä.

– Määrien olisi nelin- tai viisinkertaistuttava nykyisistä, hän arvioi.

Luomulihasta vientituote?

Kysyntä kannustaa kasvattamaan määriä, mutta lihantuotantoa ei lisätä vuodessa, vaikka menekki näyttäisi miten hyvältä. Ketju on pitkä ja sen liikkeet hitaita, Tamminen muistuttaa.

– Markkinoiden pitää olla valmiit sitten, kun tuotanto kasvaa. Mutta en näe luomulihan kaupassa sen suurempia ongelmia kuin kaupassa muutenkaan, kaikessa on omat haasteensa.

Toistaiseksi Suomessa tuotettu luomuliha on mennyt pitkälti kotimaan markkinoille, mutta vienti kangastelee mielissä. Suomalainen perustuotanto eroaa edukseen keskieurooppalaisesta lihantuotannosta jo vähäisen antibioottien käyttönsä ansiosta. Lihalle tulisi uutta lisäarvoa luomusta, jolle on EU:ssa yhtenäiset tuotantokriteerit.

Pasi Tamminen näkee viennin luonnollisena jatkona, kunhan tuotantomäärät kehittyvät nykyisestä.

– Ei täällä pidä laittaa päätä piiloon, vaan pyrkiä yhä parempaan. Luomussa brändi on jo valmiina, eikä sitä tarvitsisi rakentaa alusta alkaen. Esimerkiksi Aasiassa olisi varmasti haluja ostaa luomulihaa.

Talman Luomun Peter Westerholm lupaa uutisia tuorelihan viennin osalta piakkoin.

Kauppa tahtoo lisää luomua

S-ryhmä pitää luomuruoan lippua korkealla myymälöissään. Luomutuotteiden myynti kasvoi viime vuonna noin 15 prosenttia. Lihalle kirjattiin merkittävä, 35 prosentin kasvu, valikoimapäällikkö Sari Miettunen kertoo.

– Oletamme luomutuotteiden kysynnän kasvavan tänä vuonna viime vuoden tapaan sekä yleisesti että lihan osalta. Tosin saatavuus rajoittaa lihan myynnin kasvua. Kysyntää olisi tällä hetkellä lihalle ja lihatuotteille hieman enemmän kuin on ollut tarjontaa.

Saatavuuden lisäksi tärkeää kaupalle on hyvä tuotteistus yhtä lailla luomu- kuin muissakin tuotteissa, Miettunen sanoo. Luomulihatuotteissa tuontiraaka-aine ei ole houkutteleva vaihtoehto.

– Meidän valikoimissa oleva luomuliha on pääosin kotimaista. Olemme aktiivisesti pyrkineet kehittämään sen valikoimaa ja saatavuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä on kotimaisen luomukaritsan ja -broilerin tuominen valikoimiin yhteistyössä tavarantoimittajien kanssa.

Luomulihavalmisteiden valikoimaan Miettunen kaipaa uusia tuotteita.

– Ainakin kuoretonta luomunakkia, maustettua versiota grillimakkarasta sekä leikkeleitä, kuten saunapalvi- tai uunikinkkua, hän listaa.

– Lisäksi kiinnostaisivat kotimaiset kasviproteiinituotteet: leikkeleet, makkarat ja paistin tai kinkun korvikkeet.

S-ryhmän osuus luomun myynnistä oli vuonna 2016 lähes 60 prosenttia.

© Copyright - Lihalehti