Lihalehti 7 / 2017, Ninnu Perälä

Omaleimainen porotalous keskellä kiireistä sesonkia

 

Porobisneksen sesonki on syksy ja alkutalvi. Porot ovat tällöin parhaissa voimissaan ja teurastukset voidaan aloittaa. Poroisännät käyvät ostajien kanssa tarjouskauppaa – poronhoito on muusta alkutuotannosta poiketen kehittynyt markkinataloutena, jossa tulosta säätelevät kysynnän ja tarjonnan lait.

Vuodesta 1984 Kemissä toimineen Veljekset Rönkä Oy:n toimitusjohtaja Veikko Oljakka tuntee porobisneksen. Oljakka aloitti Rönkällä samana vuonna kuin Rönkän teurastamo perustettiin eli n. 33 vuotta sitten.

Oljakka kuvailee Rönkää lämminhenkiseksi perheyritykseksi, jossa on hyvä tehdä töitä. Myös työntekijät ovat viihtyneet työpaikallaan pitkään.

Veljekset Rönkä Oy toimii valtakunnallisesti ja sen toimintaan kuuluvat lihan hankinta, teurastus ja jalostus. Kemissä sijaitsevan päätoimipaikan lisäksi tiloihin kuuluvat lisäksi Ranualla toimivat poronkäsittelylaitos ja Keminmaassa sijaitseva Lapin Palvin lihanjalostusyksikkö. Yritys työllistää n. 60 henkilöä ja sen liikevaihto on noin 16,5 miljoonaa euroa.

  • Olin pois Rönkältä vuodet 2003 – 2010 kun työskentelin Haaparannalla Polaricalla. Se oli hyvä koulu. Paitsi kielikoulu, myös elämänkoulu. Ruotsalainen työympäristö opetti paljon, Oljakka kertoo.
  • Vuonna 2010 tulin takaisin Kemiin ja aloitin yrityksen toimitusjohtajana. Juha Rönkä jatkoi hallituksen puheenjohtajana. Sain suhteellisen vapaat kädet ja teimmekin tällöin suuria investointeja – rakensimme ja laajensimme. Nyt kun katson ajassa taakse päin, niin silloin tehdyt investoinnit ovat olleet elintärkeitä. Oikeassa ajassa ja oikeassa paikassa. Luottamus on pelannut alusta asti.
  • Juhan kanssa on mennyt aina kivasti ja ehkä kuvaavaa on se, että emme ole kertaakaan riidelleet. Emmekä edes ole olleet asioista eri mieltä.
  • Olen kokenut onnistumisia ja epäonnistumisia. Molempia hyvässä suhteessa.

Investoinnit sisälsivät mm. suojakaasupakkauslinjan modernisointia ja terminaalin rakennuksen. Laajennusten myötä myös tilausten käsittelyyn ja varastointiin saatiin lisää tilaa. Rönkällä teurastetaan nautaa n. kaksi miljoonaa kiloa vuosittain ja Merilapin karitsaa n. 110 tuhatta kiloa. Syksyiset porokilot ovat n. 250 000 – 300 000 kilon luokkaa, mikä on n. 15 prosenttia koko Suomen poronlihatuotannosta.

Viennin osuus liikevaihdosta on n. 4 % ja sen osuutta on tarkoitus kasvattaa pikku hiljaa. Töitä tehdään koko ajan, jotta nautakauppaa saataisiin avattua Ruotsin puolelle. Myös Aasiassa ja Etelä-Euroopassa arvostetaan puhdasta poronlihaa – kenties sieltäkin löytyy kiinnostavia vientimahdollisuuksia?

Porotalous työllistää päätoimisesti n. tuhat

Rönkä ostaa naudat ja karitsat n. 200 km säteellä Kemistä.

  • Voimme kirkkain silmin sanoa olevamme lähiruokatalo, Oljakka hymyilee.

Kaiken kaikkiaan poronlihan tuotanto pyörii n. 2 miljoonan kilon kieppeillä vuosittain. Tuottajalle maksettava kilohinta pyörii n. 10 euron paikkeilla. Poronhoito on muusta alkutuotannosta poiketen kehittynyt markkinataloutena, jossa tulosta säätelevät kysynnän ja tarjonnan lainalaisuudet.

  • Poromiehet ovat kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä tämän hetkiseen poron lihan hintaan, Oljakka arvioi.

Teollisuuden kannalta kannattavuus on sen sijaan heikentynyt – ostohinta on noussut vuoden 2016 tasosta muutamia senttejä, mutta myyntihinnat ovat vastaavasti laskeneet, erityisesti käristystuotteissa.

Alalla on 3 – 4 isompaa toimijaa – Polarica, Veljekset Rönkä Oy, Kylmänen Oy ja Kotivara Oy.

Oljakan mukaan tuottajien yhteydenottoja on tullut tänä syksynä aikaisempaa enemmän.

  • Isoilla taloilla on ollut kuitenkin paljon tavaraa varastossa eikä ostonälkää ole ollut niin paljoa kuin aikaisempina vuosina, Oljakka sanoo.

Poronhoitovuosi 2013-2014 oli teurasmääriltään viime aikojen alhaisin. Tällöin teurastettiin ainoastaan 71 580 teurasta, mikä tarkoitti 1,72 miljoonaa kiloa poronlihaa. Poronhoitovuonna 2015-2016 teuraita oli 88 698 kpl eli 2,01 miljoonaa kiloa poronlihaa. Poronhoitovuoden 2016-2017 tilastojen työstö on vielä kesken.

Suoramyynnin osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut 25 prosentista reiluun 30 prosenttiin. Kokonaisuudessaan kaikesta tuotetusta poronlihasta karkeasti puolet myydään isolle ostoliikkeille ja loput menee poronomistajan omaan käyttöön ja suoramyyntiin. Paliskuntayhdistyksen mukaan suoramyyntimäärä näyttää vakiintuneen tälle tasolle – tosin pientä vaihtelua on vuosittain.

Poronhoitoa harjoittaa pääelinkeinonaan noin 1000 henkilöä. Toiselle tuhannelle hengelle poro tarjoaa merkittävän sivuelinkeinon, joka osana toimeentulon kokonaisuutta mahdollistaa pohjoisissa kylissä asumisen.

Petovahingot merkittävä uhka

 

Porolla on poronhoitoalueella maanomistussuhteista riippumaton vapaa laidunnusoikeus.

Vapaa laidunnusoikeus perustuu poronhoitoalueen historiaan nautintaoikeuksineen ja se on tarkoitettu pysyväksi oikeudeksi. Vapaana laiduntavaa poroa kohtaavat luonnonoloissa kuitenkin erilaiset vahingot, joista yleisimpiä ovat petovahingot. Myös liikenne ja irtokoirat aiheuttavat porovahinkoja vuosittain.

  • Kuusamon korkeudella karhu ja susi ovat suurimpia hävikin tuottajia. Ylä-Lapissa pahin on ahma, mutta myös ilves ja kotka verottavat kantaa, Oljakka tietää.

Ilves ja ahma ovat poronhoitoalueella täysin riippuvaisia poroista, sillä muuta luontaista ravintoa ei niille alueelta merkittävästi löydy. Myös susi ja karhu suosivat helpoimmin saaliiksi saatavilla olevaa poroa.

Petovahingot kuuluvat luonnollisena osana poronhoidon luonteeseen. Valtio kompensoi korvausten muodossa poronomistajalle osan petojen tappamista poroista, mutta valtaosa taloudellisista seuraamuksista jää poronomistajan itsensä kannettavaksi.

Ratkaisevin vaikuttaja on kansallinen EU-säädöksiin pohjautuva petopolitiikka. Petojen tappamista poroista löytyy tutkijoiden arvion mukaan noin viidennes. Kokonaisvahingot vaihtelevat vuosittain 25 000−35 000 pedoille menetetyn poron välillä.

Miten porokauppaa sitten tehdään?

  • No se poikkeaa merkittävästi nauta- tai lammaskaupasta, Oljakka virnistää.
  • Paliskunnat valitsevat keskuudestaan poroisännän, jolle on annettu mandaatti tehdä paliskunnan porokaupat. Yleensä syyskuun aikana otetaan poroisäntiin yhteyttä ja aloitetaan neuvottelut. Esimerkiksi Ranuan poroteurastamon omistajina ovat viisi paliskuntaa, joita siis edustaa viisi poroisäntää. Lähetän heille tarjouksen ja he valitsevat saamistaan tarjouksista itselleen parhaan. Tietenkin olisi helpompaa, jos voisimme tehdä pidempiä sopimuksia tuottajien kanssa. Hieman epävarmaahan tämä on kaikille osapuolille.

Syksyllä rytisee

Porobisneksessä syksyllä tapahtuu kaikki. Syksyllä porot ovat parhaissa voimissaan ja teurastukset aloitetaan. Syksyllä teurastetaan n. 80 – 85 prosenttia teurasporoista – vain n. 15 % jää teurastettavaksi vuoden vaihteen jälkeen.

  • Syksyllä porot ovat parhaimmassa kunnossa – elinympäristö on suotuisa kun ruokaa vielä riittää. Talvella ruoansaanti vaikeutuu. Joskus talvisin poroille tarjoillaan lisäruokaa, mutta tämä on paliskuntakohtaista.

Lauma kerätään kokoon usein helikopterin avulla. Myös moottorikelkat ja mönkijät ovat kovassa käytössä. Eteläisin paikka on Ranua ja pohjoisin Näätämö.

Naarasporojen kiima-aika on huipussaan lokakuun alkupuolella ja se kestää noin kuukauden. Hirvaiden rykimä alkaa syyskuussa. Vaatimet ovat tervetulleita hirvaiden vartioimaan tokkaan, mutta poispääsyä vaatimella ei haaremista kiima-aikana ole. Hirvas kaitsee tokasta lähtöä suunnittelevan vaatimen takaisin rykien ja sarvilla työntäen.

Vajaakäyttöiset teurastamot

Poroja teurastetaan myös Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

  • Ruotsissa porokauppaa tehdään poroerottelussa eikä siellä tehdä paliskunnittain kauppoja. Se on kyllä työläämpää kun Suomessa. Tosin Ruotsissa poromäärät ovat huomattavasti pienemmät ja vuositasolla liikutaan n. 50 000 porossa. Norjassa määrät ovat kutakuinkin samansuuruisia. Venäjän määriä en lähde arvioimaan, mutta joka tapauksessa ne ovat moninkertaiset verrattuna Suomen määriin.

Porobisnekselle on tyypillistä myös teurastamoiden suhteellisen suuri määrä. Jos pieniä teurastamoita on n. 25 kappaletta ja ne ovat käytössä vain kolmen kuukauden ajan vuodessa ja silloinkin vain 20 – 30 prosentin käyttöasteella, voidaan kai aiheellisesti kysyä onko tämä järkevää?

  • Paliskuntarakenne on tosi vanha. Syyt löytynevät historiasta. Alalla on paljon sukuja, jotka ovat toimineet kauan ja tehneet asioita omalla tavallaan. Ja lisäksi, kun Suomi liittyi EU:hun, saivat paliskunnat tukirahaa teurastamoiden rakentamista varten. Voisihan tässä tehdä ehkä enemmänkin yhteistyötä, mutta näin se on aina ollut ja tulee varmasti vielä olemaankin, Oljakka sanoo.

Ruho hyödynnetään kokonaisuudessaan

 

  • Koko ruho käytetään. Sivutuotteet menevät Honkajoelle. Nahat suolataan ja haetaan käyttöön, Oljakka kertoo.

Poronnahka on haluttu materiaali ja se nähdään eettisenä, ekologisena ja eksoottisenakin materiaalina. Poron sarvi ja luu ovat monipuolisesti hyödynnettyjä sivutuotteita, joiden kehitystyötä on tehty laajalla skaalalla lääketieteestä matkamuistomyymälään. Rasva ja maito ovat monenlaisissa kosmetiikka- ja luontaistuotealan kehittelyissä mukana ja teurastuksen sivutuotteet käyvät kaupaksi eläinruokatuotantoon. Sanonta, että porosta ei mene teurastaessa hukkaan kuin sielu ei sekään pidä paikkaansa – suomalaisen kansanperinteen mukaan sillekin on käyttöä: sielu ohjaa Lapin kairoissa kulkijaa.

Sesonkiapua Tsekistä

Rönkällä on Ranualla poronkäsittelylaitos, jossa poron liha leikataan. Lajitelmat vakioidaan, pakastetaan, temperoidaan ja siivutetaan. Ranualla pakataan myös käristetuotteet sekä valmistetaan kylmäsavutuotteet. Toimipiste on ympärivuotisesti auki.

Kiireinen sesonki saa vahvistusta Tsekistä.

  • Meille tulee 4 – 6 tsekkiläistä ammattileikkaajaa joka vuosi lokakuun alussa. He työskentelevät vuokrafirman kautta 3 – 4 kk. Ilmeisesti he viihtyvät hyvin kun tulevat joka vuosi uudelleen!

Ranualla pakkasvarasto pullistelee täysinäisenä. 3 kk aikana leikataan ja pakastetaan koko vuoden tarve kerralla. Vaikka syksy ja alkutalvi ovatkin porobisneksessä keskeisiä aikoja, Oljakka korostaa, että poronlihaa voi hyvin syödä muulloinkin.

  • Poro on monipuolista. Käristeliha käy hyvin myös wrappeihin, tortillojen täytteeksi ja wok-ruokiin. Sitä voi hyödyntää niin aasialaisessa kuin texmex-keittiössäkin.

Arvopalat myydään pakasteena horeca-sektorille. Liha ei juurikaan pakastuksesta kärsi vaan säilyttää hyvin laadukkuutensa.

 

 

Matkailu

Suomalaiset poromiehet ovat rakentaneet toimivan ja suureen suosioon nousseen porotilamatkailukonseptin, joka rikastaa osaltaan pohjoisen matkailua. Matkailutilat ovat useimmiten oikeita porotiloja, joissa matkailijat pääsevät tutustumaan poroon, poronhoitoon ja perinteiseen porokulttuuriin. Poro on poikkeuksetta kolmen kärjessä, kun matkailijagallupeissa kysellään Lapin keskeisimpiä vetovoimatekijöitä.

Tiesitkö tämän?

Poronhoito on kuitenkin myös pohjoisen Suomen vanhin edelleen elinvoimainen elinkeino.

Suomessa Lapin poron lihalle, Lapin poron kuivalihalle ja Lapin poron kylmäsavulihalle on myönnetty arvostetut EU:n nimisuojat.

Poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan. Pohjoisimpien paliskuntien alueella sijaitsevat valtion maat muodostavat erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle

Jokainen paliskunta on osakkaidensa muodostama yhteisö, joka vastaa poronhoidosta alueellaan. Kukin poronomistaja kuuluu yhteen paliskuntaan. Poroja saa omistaa Euroopan talousalueen kansalainen, joka asuu sen kunnan alueella, johon paliskunta osittain tai kokonaan kuuluu.

© Copyright - Lihalehti